Katariinan kuulumisia Australian vaihto-vuodelta
Mun vuosi on tähän mennesä ollu ihana, oon kokenut, oppinut niin paljon itsestäni ja tavannu ihania ihmisiä! Oon myös nähny Australiaa ja tehny ihan mahtavia juttuja, esim. olin mun host perheen kans Cairnsissa toukokuussa lomailemassa viikon ja oli niin uskomaton kokemus ne kaikki sademetsät ja koralliriutat tällaselle suomalaiselle.
Tykkään myös mun isäntä perheestä, nää on tosi joustavia ja ymmärtäväisiä. Ja koulu on kans tosi kivaa, etenki nyt tuntuu et mul on tosi mielenkiintoinen lukujärjestys. Ja kaikki kyseli koulussa etenkin alussa ihan hirveesti samoja kysymyksiä Suomesta ja ihmiset tuli esittäytyyn ja naamat vaan vilisi silmissä :-D Mut nyt mulla on ymparillä niitä rakkaimpia kavereita, joihin tuun varmasti pitään yhteyttä tän vuoden jälkeen.
Tietty on ollu niitä vaikeitakin hetkiä, koti-ikävää ja ärsytyksiä, mut ne on aina tähän mennes menny ohi. Meillä ei ees ensimmäisinä kolmena tai neljänä kuukautena ollu skypee ja vaihdettiin perheen kans vaan tekstareita, mikä oli toisaalta hyvä niin sai kunnolla asetuttuu. Eikä etenkään aluks ollu paljoo aikaa ja sillon kun olin niin nukuin :-D.
Kaikki sanoo et mun enkku on parantunu niin paljon ja kyl mustaki tuntuu et sekä puhuminen et ymmärtäminen on parantunu. Varmaan eron huomaa sit paremmin kun tulee takas Suomeen ja enkun tunneille :-). Mun yhden kaverin vanhemmat jopa sanoi et mun enkku on täydellinen :-D No ei ehkä ihan sentään, mut kaikki kehut aina tuntuu hyvältä täytyy myöntää!
Mul on ihan mahtavat lenkkeily mahdollisuudet tääl, meidän takapihalta alkaa nimittäin kansallispuisto joka KUHISEE kenguruita! En oo vieläkään tottunu kenguruihin ja joka kerta ku nään niitä niin jään tuijottamaan ihastuksissani enkä malttais lähtee! Ah. Mahtavia elaimiä. Mä oon niin onnellinen siitä millanen säkä mulla kävi tän sijainnin suhteen: bussiyhteydet on tosi hyvät, bussipysäkki on parinsadan metrin pääs ja ostarille huristelee kymmenessä minuutissa ja keskustaan n. puolessa tunnissa! Sit mul on kuitenkin toi upee kansallispuisto joka alkaa kymmenen metrin päästä meidän talosta. Ja kouluun kävelee 15 minuutti! Kaikki on niin lähellä!
On niin sekavat fiilikset kun ajattelee kotiinpaluuta, toisaalta ootan ihan hirveesti et nään kaikki rakkaat ja saa tehä kaikkia Suomi juttuja, mut toisaalta en millään haluis päästää irti Australiasta! Kun lähdin, aattelin et Suomi on ihan tyhmä maa enkä tuu kaipaamaan Suomee tai suomen puhumista, mut niimpä vaan on asenteet TÄYSIN muuttunu, koti on aina koti. Vaikka Australia on aivan mahtava ja ihana maa, oon kuitenki tajunnu miten paljon rakastan myös Suomee! Kaikesta on tullu niin ruusuinen kuva ja kaikki loska ja pimeys on unohtunut. Mä oon niin oppinu arvostaan ja rakastaan kaikkee Suomessa!
