Senjan blogi #1 - Ensikosketus Argentiinaan



Matkustus

Suuren tavaramäärän kanssa matkustaminen oli yhtä sirkusta! Yleisesti ottaen koko matka sujui erittäin hienosti. Ensimmäisen lennon Helsingistä Frankfurtiin matkustin yksin. Lyhyen seikkailun jälkeen Frankfurtin kentällä löysin matkatoverini, norjalaisen Kristinin ja ruotsalaisen Veran. Heidän kanssaan matkustin perille Cordobaan asti. Oli erittäin mukava saada matka- ja juttuseuraa pitkälle taipaleelle!

Buenos Airesissa meillä oli lähes viisi tuntia aikaa siirtyä portilta toiselle, minkä ajattelimme olevan älyttömän pitkä aika. Kristinin ja Veran kadonneiden laukkujen jäljittämisen, minun laukun tullaamisen ja uudelleen sisään checkaamisen, toiseen terminaaliin siirtymisen ja ruokailun jälkeen meillä oli kuitenkin vain reilu tunti varsinaista odotteluaikaa. Buenos Airesin kentällä huomasimme matkatovereitteni kanssa, että moni argentiinalaisia koskeva huhu pitää paikkaansa. Ensinnäkin, todella harva puhuu englantia. Tullissa yritimme kysyä pitääkö nesteet ottaa pois laukusta läpivalaisua varten ja vastaus kuului: ”En Argentina hablamos espanol.” (Argentiinassa puhumme espanjaa.) Toiseksi huomasimme, että argentiinalaiset eivät halua vaikuttaa tietämättömiltä. Jos he eivät tiedä vastausta kysyttyyn kysymykseen, he keksivät jotakin. Tätä varsinkin pidimme pelkkänä huhuna, kunnes eräs herra ystävällisesti ohjasi meidät terminaali C:hen ja päädyimme käytävälle, jossa oli epäkunnossa oleva vessa. Terminaali oli aivan toisessa suunnassa. Näiden seikkojen lisäksi saimme huomata, että argentiinalaiset ovat aina erittäin avoimia, ystävällisiä ja kohteliaita.

Pitkä lento kului mukavasti nukkuessa, eikä missään ollut valittamista. Vieressäni koneessa istui pieni yksin matkustava tyttö joka heti paikalleen päästyään kysyi minulta "Hablas espanol?" Ikävä kyllä jouduin vastamaan kieltävästi. Pikkutytön toiselle puolelle istui nuori nainen, joka tytön onneksi puhui espanjaa. Hän puhui myös englantia ja aloitti heti keskustelun minunkin kanssa. Tämä tuntui todella kummalliselta, kun on tottunut suomalaisten hiljaisuuteen tuntemattomien seurassa.

Yli vuorokauden kestänyt matkani päättyi pieneen kaupunkiin nimeltä Rio Ceballos, jossa Soft landing -leiri järjestettiin. Leirin varsinainen ohjelma alkoi vasta toisena päivänä saapumisesta, sillä kaikki olivat erittäin uupuneita pitkistä lennoista.



Soft landing -leiri

Leirillämme oli yhteensä 14 oppilasta, 4 saksalaista, 3 norjalaista, 2 australialaista, 2 amerikkalaista, 1 ruotsalainen, 1 japanilainen ja minä. Ohjaajina meillä oli useita EduQualityn työntekijöitä.

Päivät alkoivat erittäin argentiinalaisella, makealla ja pienellä, aamupalalla. Meillä oli joka päivä espanjan opetusta 3-5 tuntia kahden erittäin pirteän ja ystävällisen opettajan johdolla. Opettelimme mm. verbien aikamuotoja, tunteiden ilmaisua ja argentiinalaisten ruokien nimiä. Sen lisäksi tunneilla oli myös vapaampaa ohjelmaa, kuten paikallisten tanssien opettelua. Lähes jokaisella oppitunnilla joimme matea, joka on todella tyypillinen argentiinalainen juoma. Paikalliset kittaavat sitä monta kuppia päivässä! Vihreää matepurua laitetaan reilun desin verran ja päälle kaadetaan kuumaa vettä. Matea juodaan pillillä, jossa on ritilä, ettei puruja tule suuhun. Koko seurue juo matea samasta kupista, yksi juo kupin tyhjäksi, kaataa päälle lisää vettä ja antaa seuraavalle. Omasta mielestä mate maistuu aivan kuravedelle mutta makuun kuulemma tottuu nopeasti! Oppituntien lisäksi kävimme Cordoban maakunnan pääkaupungissa katselemassa nähtävyyksiä ja kävelyillä omassa kaupungissamme Rio Ceballossa.

Soft landing -leiri oli omasta mielestäni erittäin onnistunut enkä muuttaisi siitä mitään! Opin paljon uutta kohdemaani kulttuurista ja tavoista enkä malta odottaa, että pääsen itse tutustumaan niihin vielä enemmän. Tutustuin myös moniin aivan mahtaviin ihmisiin, joiden kanssa voin jakaa vaihtarikokemuksiani!

-Senja