Senja blogi #2 - Fiiliksiä uudesta ympäristöstä



Nyt olen asustellut host perheessäni reilun kuukauden verran. Kaikki on sujunut erittäin hienosti, eikä perheessä ole mitään valittamista. Perheeseeni kuuluu isä Juan, äiti Dilma, sisko Leonela (15v.), veli Alejandro (13v.) sekä erittäin suloinen koira Simón. Myös muut sukulaiset ovat osana jokapäiväistä elämää, sillä täti perheineen asuu viereisessä talossa ja joka sunnuntai käymme syömässä isovanhemmilla. Host-perheeseen en hirveästi ollut päässyt tutustumaan etukäteen kielimuurin takia. Ennen saapumistani olin jutellut WhatsAppissa vain host- siskoni ja äitini kanssa, joten isä ja veli olivat minulle täysin vieraita. Koko perhe, sukulaiset mukaan lukien otti minut kuitenkin lämpimästi vastaan ja siskoni oli jopa askarrellut minulle tervetuliaskyltin!


Pari ensimmäistä viikkoa meni ihmetellessä paikallisia tapoja ja uutta ympäristöä sekä tietenkin tutustuessa perheeseeni. Nyt olen jo ns. tottunut esimerkiksi siihen, että illallinen syödään vasta 9-10 aikaan illalla ja siihen, että kulkukoiria on erittäin paljon, jopa sisällä koulussa. Oloani en vielä tunne kotoisaksi, mikä on varmasti täysin normaalia tässä vaiheessa vaihtovuotta. Kaikki toimii eri tavalla kuin kotona Suomessa ja uudet tavat vaativat hieman totuttelua. Olen kuitenkin erittäin iloinen siitä, että valitsin kohdemaakseni juuri Argentiinan, sillä kaikki on täällä minulle täysin uutta ja pääsen näkemään aivan toisenlaista elämää!

Tullessani tänne en vielä tiennyt, että tulen jakamaan huoneen 15-vuotiaan host-siskoni kanssa. Huone on suhteellisen pieni ja nukumme kerrossängyssä. Rehellisesti sanottuna olin aluksi tosi pettynyt, etten saanut omaa huonetta. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin olen sopeutunut huoneen jakamiseen, vaikka omaa yksityisyyttä kaipaankin aina silloin tällöin. Hyvää huoneen jakamisessa host-sisaruksen kanssa on myös se, että ei pysty eristäytymään omiin oloihinsa!

Omalla kohdallani suurin haaste on ollut uusi kieli. Kommunikointi on hidasta ja vie paljon aikaa ja energiaa. Saan olla erittäin kiitollinen, että minulla on sisko, joka jaksaa tavata mulle hitaasti esimerkiksi päivän ohjelman. Suurta edistystä en vielä koe tapahtuneen kielen oppimisessa mutta pystyn kuitenkin ymmärtämään jo huomattavasti enemmän kuin tullessani. Olen luonteeltani suhteellisen kärsimätön, joten hidas edistyminen ärsyttää aina silloin tällöin. Uuden kielen opettelu on aika ajoin ollut myös erittäin raskasta. On todella turhauttavaa kun haluaisi kysyä tai sanoa jotain mutta ei löydä sanoja. Motivaatio kielen oppimiseen on kuitenkin todella suuri ja olen monta kertaa iltaisin löytänyt itseni pänttäämästä sanastoa tai verbimuotoja. :D



Koulu ja kaverit
Pari ensimmäistä päivää vietin siskoni luokassa ja heidän kanssaan pääsin myös luokkaretkelle viereiseen provinssiin, Tucumaniin, jossa matkustimme mm. vuorille ja vierailimme karkkitehdas Arcorissa. Oman luokkani suhteen olen ollut myös todella onnekas! Kaikki ottivat minut vastaan iloisesti ja puhuvat paljon. Monet ovat kiinnostuneita siitä, miten asiat hoidetaan Suomessa ja miten esimerkiksi kouluni eroaa Argentiinan koulusta. Useat ovat olleet myös todella ihmeissään siitä, että Suomessa ei puhuta englantia ja pystyn silti kommunikoimaan sujuvasti englantia puhuvien opettajien kanssa. Uuden kielen suhteen kaikki ovat olleet todella kannustavia ja hitaita vastauksiani yritetään tulkita koko luokan voimin. Kavereita olen saanut koulusta todella paljon ja suhteellisen helposti. Heidän kanssaan olen viettänyt aikaa myös koulun ulkopuolella. Tutustuminen on hidasta kielimuurin takia mutta olen erittäin kiitollinen siitä, että ympärilläni on täällä niin paljon ihmisiä, jotka jaksavat auttaa ja kannustaa minua oppimaan uutta. Hyvillä fiiliksillä jatkan eteenpäin!

 -Senja