Marian blogi #9 - Ajatuksia kotiinpaluusta



Huhhuh! Kolmestasadasta päivästä on jäljellä viitisen kymmentä, voitteko uskoa?! Ja täällä vielä ollaan, hengissä ja onnellisena. Itse on vähän vaikea uskoa. En mä ole sellainen heittäytyjä, joka lähtee noin vain vuodeksi toiselle puolelle maapalloa. Enhän mä oo tarpeeksi sosiaalinen ja rohkea. Hulluhan mä olen, ajattelin ennen lähtöä. Minäkö muka englantia puhumassa tuntemattomille yrittäen hommailla kavereita?

Kotiinlähtö tuntuu siis hieman hassulta. Suomi ja kaikki siellä olevat asiat on kuin työntänyt pois mielestä, välillä väkisin. Nyt mä oon menossa sinne takaisin ja kaikki nuo asiat mitä ei ole halunnut tai tarvinnut vuoteen ajatella, ovat ovella kolkuttelemassa. Hermostuttavaa! Kaiken kuuluisi olla kuin ennen ja tuntua normaalilta. Eihän Suomessa ole miltei mikään poissa ollessani muuttunut. Mutta mä olen, ja siksi melkein mikään ei varmasti tunnu normaalilta. Pelottavaa, mutta samaan aikaan kiehtovaa.

Kotiin lähteminen on myös ihanaa! Vihdoin näen kaikki ihanat ihmiset ja rakkaat, joita on ollut välistä ihan hirmuinen ikävä. Taas tehdä niitä asioita, mitä täällä ei ole pystynyt. Saa olla vapaa ja kerrankin odottaa lunta ja kylmää säätä. Love it.

Täältä lähteminen tuntuu todella haikealta. Suurinta osaa ihmisistä, ellen kaikkia, tule enää ikinä tapaamaan uudelleen. Ihmisiä joiden ympärille olen elämäni täällä rakentanut. Persoonia, jotka ovat iso osa jokapäiväistä elämääni ja jotka tekevät päivästäni paremman. Eräs ystäväni sanoi tänään, että mun lähtö tuntuu siltä kuin kuolisin. Yhtenä päivänä mä vain olen poissa. Se kosketti, sillä tuli fiilis, että merkkaan ihmisille täällä jotakin. Toivon näin, sillä nämä ihmiset merkkaavat minulle paljon.



Jään myös kaipaamaan polttavaa aurinkoa, tätä söpöä pientä maalaiskaupunkia, ystävällisiä ihmisiä jotka kyselevät kadulla mitä kuuluu ja toivottavat hyvää viikkoa. Tulee ikävä myrskyjä, koulua sekä sitä ettei tarvitse stressata mitä kouluuun pukee, hyvää ruokaa ja herkkuja, rentoa laidback-asennetta, luontoa sekä eläimiä, Australian aksenttia ja niin paljon muita asioita, joita ei nyt huomaa arvostaa.



Mun vaihtovuoteni on ollut ihan mahtava ja älyttömän kasvattava. Siihen on sisältynyt niin iloa, naurua, onnea, surua kuin pettymyksiäkin. Nyt kanssatoverit, ottakaa vuodestanne ihan kaikki irti. Mene siis ja koe, nauti elämästä ja elä hetkessä. Tätä kokemusta ei voi elää uudelleen, joten elä se nyt kun se on mahdollista. Lupaan ettet kadu.

Ja kyllä mä taidankin olla se heittäytyjä, joka otti ja lähti, oli tarpeeksi sosiaalinen ja rohkea pärjätäkseen. Hetkeäkään en kadu, että tänne lähdin. Täältä kotisuomeen tulee itsenäisempi, rohkeampi ja vahvempi tyttö. En mä sentään liikaa muuttunut ole. Olen vielä se sama Maria joka puhuu rallienglannilla ja itkee elokuvissa sekä stressaa liikaa turhista asioista ja joka myöhästyy välillä vähän kaikkialta.

C’ya later lovelies, Maria

Maria on yksi Exploriuksen bloggaajista Australiassa. Haluaisitko sinäkin lähteä lukiovaihtoon Australiaan? Lähetä ilmoittautuminen sitoumuksetta ja saat kuulla mitä vaihtoehtoja sinulle Australiassa olisi.

Hae vaihto-oppilaaksi