Marian blogi #11 - Jäähyväiset ja kotiinpaluu



Viimeiset kuukaudet Australiassa olivat ihania ja päivät vain vilisivät ohitse. Viimeisen kuukauden aikana ehdin matkustella paljon, mutta myös viettää aikaa kotikaupungissani ystävien kanssa ja hieman myös koulussa. Lähdettiin Host-perheen kanssa muun muassa Sydneyyn kahdeksi viikoksi.

Lisäksi tuli nähtyä miljoonakaupunki Melbourne, trooppinen Cairns Pohjois-Australiassa sekä aurinkoinen Gold Coast. Ystävien kanssa käytiin päiväreissuilla Byron Bay, Nimbin sekä Lennox Head –nimisissä kaupungeissa.Ihania reissuja olivat kaikki!

Lisäksi vietimme muodollisempia läksiäisiä illallisten sekä koulu bbq:n kera. Pienenä kouluna melkein koko vuosiluokan kera järjestimme koulussa jäähyväis-bbq:n. Muistoina viimeisestä koulupäivästä ovat koulupaita täynnä oppilaiden viestejä, jättimäinen kortti sekä ihania pikkulahjoja.

Mutta miltä tuntui sanoa jäähyvästit ihmisille, joista suurinta osaa et enää ikinä tapaa uudelleen? Ihmisille jotka kymmenen kuukautta sitten olivat tuntemattomia, mutta joista nyt on tullut osa perhettä. Ihmisille jotka tekivät tuntemattomasta kodin.

Erittäin vaikealta.

Se tuntui siltä, ettei siihen oikeasti pysty. Hyvästejä ei halunnut ajatella ja kun lopulta tuli siihen pisteeseen, että sitä täytyy ajatella, siihen ei tuntunut pystyvän silloinkaan. Suomesta lähtiessäni tiesin, että tulen näkemään kaikki taas vuoden päästä. Nyt ei tuntunut olevan mitään lohduttavaa ajatusta. Paitsi päätös siitä, että jonain päivänä aion palata.

Kun hyvästien aika sitten oikeasti tuli, niin selvisin siitä helpommin kuin olisin luullut. Kyyneleitä vuodatin enemmän kuin voin muistaa, itkeminen kun alkoi muutamaa päivää hyvästejä aikaisemmin. Olo oli todella surullinen, mutta samalla aivan älyttömän onnellinen ja rauhaisa. Ihana vuosi ja ihania ihmisiä. Siinä se vuosi nyt oli, ja juuri näin sen pitikin mennä. Olen valmis palaamaan kotiin.


Australiasta lähtemistä helpotti ajatus kaikesta mikä odotti kotona. Oma perhe ja koti, poikaystävä, kaverit, viileä sää (voitteko kuvitella, suomen villapaitakelejä tuli ikävä?!), tietynlainen vapaus tehdä asioita, sekä kaikki pienet asiat kuten astianpesukone. En uskaltanut olla Suomeen paluusta liian innoissaan, ettei kulttuurishokki iskisi kovin kovaa kasvoille. Siskoni, joka aiemmin on myös ollut vaihdossa osasi varoitella minua Suomessa tulevasta mahdollisesta kulttuurishokista.

Onneksi osasi, sillä sieltähän se shokki tupsahti. Ensimmäiset päivät olin hieman sekaisin ja levoton kaikesta. Koti tuntui kodilta, muttei kumminkaan yhtä kodilta kuin Australia-koti. En kyennyt tekemään suunnitelmia seuraavaa päivää pidemmälle vaan elin todellakin tunti kerrallaan. Tuntuu, etten osannut asioida kaupassa kun kukaan ei kysykään kassalla mitä kuuluu. Suomalaiset tuntuivat tylyiltä, kun enää ei tuntematon vastannutkaan hymyyni, Kyoglessa (kotikaupunkini Australiassa) kun hymyn päälle heiteltiin vielä hyvän viikon toivotukset.

Kulttuurishokista huolimatta on ollut ihana palata Suomeen. On ihanaa vihdoin viettää aikaa perheen ja poikaystävän kanssa, käveleskellä metsässä (Suomen metsät ja kaikki tämä vihreys, ahh!), mökkeillä, saada aikaiseksi asioita, miettiä koulua, aloitella kesätöitä ja olla vapaa. Vielä kuukaudenkaan jälkeen elämä ei ole täysin asettunut aloilleen, kun ei ole kunnon rutiineja. Se tulee kyllä asettumaan ajallaan. Siihen menee hetki ja täytyy muistaa, että kaikki tämä kuuluu asiaan ja on olennainen osa vaihtovuotta ja kotiin paluuta. Onneksi minulla on aivan ihania ihmisiä ympärilläni, jotka ovat ottaneet minut ihanasti vastaan ja ovat olleet ihanimpia ja ymmärtäväisimpiä ikinä. Iso kiitos siitä, olette rakkaita kaikki.

Tässä sitä nyt sitten ollaan, kymmenen kuukauden jälkeen. Mitä vaihtovuosi sitten antoi? Kotiin palasi entistä rohkeampi, avoimempi, itsevarmempi sekä ennakkoluulottomampi tyttö täynnä vaihtarikiloja, uusia ystäviä, elämänkokemuksia ja ennen kaikkea ihania muistoja. Viimeisen kymmenen kuukauden aikana olen kasvanut niin paljon ihmisenä. Nämä ja monta muuta asiaa ovat vaihtovuodessa juuri ne parhaimmat. Tätä kokemusta ei voi sanoin selittää. Se täytyy kokea.


Maria on yksi Exploriuksen bloggaajista Australiassa. Haluaisitko sinäkin lähteä lukiovaihtoon Australiaan? Lähetä ilmoittautuminen sitoumuksetta ja saat kuulla mitä vaihtoehtoja sinulle Australiassa olisi.

Hae vaihto-oppilaaksi