Marian blogi #1 - Tunnelmani ennen lähtöä - joka on ihan kohta!

Siskoni palasi kotiin vaihdosta viime viikolla. Oma lähtö on ylihuomenna. Jännittävää! Tunnelmat vaihdon suhteen näyttävät päässeen vuoristoradan kyytiin. Aamulla puhkun innosta ja illalla itkettää. Tuntuu etten voi pärjätä; etten osaa mitään. Taas yön jälkeen fiilikset ovat katossa ja iltaiset mietteet tuntuvat typeriltä.

On vaikea nauttia Suomesta, perheestä ja ystävistä, kun lähtö on niin paljon mielessä. Toisaalta se myös saa minut tajuamaan kuinka hetkellistä elämä on ja kuinka ihania ihmisiä lähelläni on. Ilman lähtöä kaikki tuo tuntuisi varmasti yhdentekevältä. Ruisleipä tai salmiakkikaan ei maistuisi yhtä hyvältä.

Hakupaketista, Host-perheestä ja pakkaamisesta

Mistä sain idean vaihtoon lähtemiseen ja kuinka kaikki eteni?

Ilman siskoani en lähtenyt vaihtoon. Ensin oli idea ja sitten innostuin enemmän. Kohta jo olinkin täyttämässä hakupakettia. Sen täyttämisessä meni päiviä. Käy lääkärissä, hanki rokotuksia, etsi vanhat todistukset, hanki suosituksia ja allekirjoituksia, kirjoita kirje… Kaikki englanniksi.

Kaiken lisäksi haluat vielä antaa itsestäsi mahdollisimman ihanan kuvan, mutta olla kuitenkin rehellinen. Hakupaketin avulla host-perhe valitsee sinut luokseen Keväällä me vaihtarit aloimme saada sijoitustietoja. Kun omia sijoitustietojani ei kuulunut aloin ajatella, että kirjeeni host-perheille oli totaalisen surkea. Tuntui että kirjoitin sinne, että ei minulla ole vapaa-aikaa koska lukio vie kaiken aikani. Vähäisenä vapaa-aikanani kuntoilen. Kuka sellaisen haluaa?

Joku halusi, onneksi

Olen lähdössä pieneen maalaiskaupunkiin New South Walesiin. Paikka vaikuttaa suloiselta ja veikkaan, ettei seudulla ole ollut kovin montaa vaihto-oppilasta, joten ehkä tulen olemaan paikallinen nähtävyys! Kotoani on tunti rannikolle ja kaksi ja puoli tuntia Brisbaneen. Gold Coast, yksi kuulemma Australian kauneimmista paikoista, samalla suunnalla. Eli ei ollenkaan paha!

Perhekin vaikuttaa oikein ihanalta. Olen viestitellyt heille paljon. Perheessä on neljä tyttöä, vanhin 21- ja nuorin 12-vuotias. Perheeseen on tulossa myös vauva syyskuun loppupuolella.

Pakkaamisen aloitin aivan liian myöhään, toissapäivänä. Minulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa, mitä pakata, joten heitin vain vaatteita laukkuun fiiliksen mukaan. Älkää ottako minusta mallia. Tuliaisia olen kyllä miettinyt ja hamstrannut jo pitkään. On Marimekkoa, muumimukia, Afrikan tähteä, Tatu ja Patu Finlandia – kirjaa.. Kaikkea suomalaista!

Maailman mahtavin päivä

Vietin toissapäivänä ihania läksiäisiä pienellä porukalla aivan älyttömän kauniilla rannalla Siuntiossa. Tai niin luulin, ennen eilistä. Ja nuo eiliset läksiäiset peittosivat rantapäivän totaalisesti.

Eilinen on varmasti yksi elämäni unohtumattomimmista päivistä. Kaikki, mitä päivän aikana tapahtui, tuli yllätyksenä. Aamu alkoi siitä, kun Leevi (poikaystäväni) teki minulle ihanan aamiaisen. Sitten suunnitelmana oli lähteä ostamaan viimeisiä tavaroita matkaan ja jatkaa siitä kotiin iskän kyydillä. Iskän piti ’’viedä kalastustarvikkeita Veikkolaan’’ samalla kun heittäisi meitä kotiin. Ajoimme Veikkola ProGamesin pihaan, enkä vieläkään aavistanut yhtään mitään. Vasta kun, ihanien ystävien kasvot ilmestyivät auton ikkunaan, tajusin. Lähdemme pelaamaan paintballia! Minulle oli pakattu vaatteet autoon ja kaikki oli valmista. Reissu oli ihan mahtava, suosittelen kaikille!

Paintballin jälkeen lähdimme Leeville laittautumaan, sillä Leevi halusi viedä minut syömään. Kun olimme lähdössä, huomasi Leevi, että rahat jäivät isäni autoon. Ei siinä muuta, kuin lähteä ajamaan meille hakemaan rahoja. Juoksin kovalla kiireellä kotiin, jotta ehtisimme syömään ja kun saavuin terassille asti, oli se täynnä ihmisiä. Paikalle olivat saapuneet kaikki rakkaimmat ystäväni ja perhe. Taas uusi yllätys, mistä minulla ei ollut aavistustakaan! Ei meidän ollut tarkoitus mennä syömään, se oli vain hämäystä.

Jok’ikinen asia tuosta päivästä oli mietitty rakkaudella. Kuinka paljon vaivaa kaikki olivat nähneet sen eteen, että kaikki onnistuisi. Ja kaikki onnistui, aivan täydellisesti. Olen aivan älyttömän kiitollinen. Kukaan ei ole koskaan tehnyt minulle mitään tällaista. Enkä osannut aavistaa mitään. Vielä pari viikkoa sitten mietin, mitä kirjoitan tänne läksiäisistä, kun ei sellaisia ole. Yritin järjestää niitä itse, mutta sain vastaukseksi ’’katsotaan… eiköhän se käy’’ –tyylisiä viestejä. Siksi tietenkin, että oikeat läksiäiset olivat jo suunnitteilla. Olin jo onnellinen ’’läksiäisistä’’, joita vietimme rannalla kuuden hengen porukalla. Vieläkin on aivan uskomaton fiilis.

Viimeiset, nuo tärkeimmät: TUNNELMAT

’’Rukoilen puolestasi’’, sanoi mummini kun heitimme viimeiset hyvästit. ’’Pidäthän yhteyttä’’, sanoi toinen. Molemmat ääni väristen, kyyneleet poskilla, ja minä heidän lämpimässä rutistuksessaan. Olen ehkä maailman huonoin hyvästien heittäjä. Itken aina. Ainakin tiedän kuinka paljon nämä ihmiset merkitsevät minulle.

Rehellisesti sanottuna juuri nyt fiilikset ovat kauhistuneet. Aivan epätodellista, että kolmen päivän päästä olen uudessa kodissa miltei tuntemattomien ihmisten keskellä. On älyttömän vaikea kuvailla näitä fiiliksiä. Tuntuu kuin jättäisin osan itsestäni tänne. Niin kuin jätänkin. Tämä koti, perhe, Leevi ja kaikki ystävät ovat iso osa minua. Kukaan, ei kukaan, voi Australiassa paikata tuota koloa. He tuovat kyllä itseeni paljon lisää, mutta kuitenkin ikävä on aina siellä ja tiedän sen jo nyt. Sen kanssa vain oppii elämään. Vasta kymmenen kuukauden päästä kun tulen taas kotiin, nuo kolot mitä itsestäni jätän tänne, täyttyvät.

Ja silloin, minä toivottavasti olen jättänyt itsestäni jotain myös Australiaan. Ja tiedättekö mitä? Sellaista on elämä. Ja juuri tätä minä haluan tehdä, vaikka se ei juuri nyt hyvältä tuntuisi.

Maria on yksi Exploriuksen bloggaajista Australiassa. Haluaisitko sinäkin lähteä lukiovaihtoon Australiaan? Lähetä ilmoittautuminen sitoumuksetta ja saat kuulla mitä vaihtoehtoja sinulle Australiassa olisi.

Hae vaihto-oppilaaksi