Home among the gum trees

Huomenna olis sitten lento Ausseihin. Tai no tarkalleen Lontooseen 3h, siitä Hong kongiin 11h ja siitä 9h Sydneyhin. Wow, tuntuu ku vasta vähän aikaa sitte jonotti lähtö haastatteluun josta lähtien alko odottaa sijoitustietoja silmä kovana, laskien kalenterista päiviä lähtöön. Kuulostaa todennäköisesti todella kliseiseltä, mutta totta. Jotenkin todella vaikee itekkin kuvitella että tässä ny eletää viimeistä yötä Suomessa vähään aikaan, viimestä yötä näiden ihmisten kanssa vaikka ollaankin oltu just viikko Vuokatissa.




30 paivaa. Kuukausi? Olenko ma tosissaan ollu taalla jo kuukauden? Voiks aika muka tosissaa menna noin nopeasti?! Ei silla ettei kuukauden sisaan olisi tehnyt mitaan – taa on realistisesti ollut varmaan kuukausi paras ikina. Alkaen Melbournen lentokentalta – vietettiin isantaperheen kanssa kokonainen viikko Melbournessa silla mun musiikki-virtuoosi host sisko sai tyoharjoittelu paikan Melbournen sinfonia orkesterissa. On tullut kierettya Melbournea lapi kotaisin musikaaleissa ja ratikoiden perassa, ajettua yota vasten sakki pimeassa linnun radan alla ympari Victoriaa aussie country musaa hoilaten, spotattua koaloja ympari Paynesvillea ja ties mita kaikkea muuta.

 

Kuukauden ylivoimaset highlightit on kuitenkin varmaa ollut viikonloppu retket meian caravan vaunulle Marloon, seka mun host aidin veljen tilalle vuoristoon Snowy riverin varrelle! Kesti vahan aikaa tottua maaseudun elamaan. “Alex, aja lampaat!”, “Alex nappaa kana!” “Alex hae lehma!” (Kaikki naista tottakai puoli vitsina heitettyna) Niin sori mita? JA MITEN. Ei muuten todellakaan ole niin helppoa milta kuulostaa kun about kaksisataa lammasta paattaa ryssia taysin vastakkaiseen suuntaan. Voitte vaan kuvitella kun ma ja mun sisko juostaa epatoivosesti ympariinsa jonkun kanan perassa. Full respect to all the Jackaroos/Jillaroos around Australia. Ainoastaa viikonloppu caravan vaunussa Marlossa vetaa vertoja ylos alas vuoristossa karjan perassa ajamiselle. Suunnilleen Jarvenpaan kokonen kaupunki taynna aussie henkea – upea rannikko pari metrisine aaltoinee, ihmiset barbequing caravani vaunujensa vieressa tai aussien lippua heiluttaen paikallisessa AFL (aussie footy) tai netball ottelussa...kaikki. Ja tan kaiken lisaksi meidan yli lentaa aura mustia joutsenia. 



Pelkka arki on taynna kaikkea uutta johon yrittaa parhaan mukaan sopeutua...ja lopulta siina saattaa onnistuakkin. Jopa kirkuviin cockatoihin jotka huutaa kun niita nyljettaisiin. Uudet tavat, uudet ihmiset, uusi koulu, uusi perhe, uusi maa ja kaikki uudella kielella. Uniformut. SMALL TALK. VASEMMAN PUOLEINEN ei liikenne vaan kaikki. Jopa aussien kuu on vasemmalla. Vessanponton vesiki pyorii vasempaan suuntaan :D Kaikki on kirjaimellisesti ylosalaisin florasta ja faunasta alkaen – yolla Sydneyssa tuntu ettei voinu kavella yhenkaan puun ohi ilman et siin kiikkuu vahintaan kaks opossumia ylosalaisin.Vaikka ma lahdinkin ausseihin ihan kelvollisella englannilla, mikaan ei opeta sulle kielta ja kulttuuria paremmin kun olla sen ymparoimana paikassa josta et oo ikina kuullutkaan paikassa toisella puolella maapalloa. Nyt ma kuitenkin kiitan ja kuittaan talla kerralta. Adios!


Ps. Jos joku kelaa mihi aakkoset havis tasta artikkelista, kirjotan aussi nappaimistosel koneel jos ei oo kaikkii suomen kirjaimii

  

ɸ John Williams – Home along the gum trees ɸ
ɸ Men at work – Land down under ɸ