Perheeni

Vaihto-oppilaan lähtöfiilikset

Tulin just takas huoneeseeni olkkarista, viimeinen viikko edessä ja oon hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä siitä. Juteltiin olkkarissa ja oltiin just vietetty family-BBQ ihan keskellä viikkoa. Hostiskä grillas mun kaa tänään ja opin tekee hash brownei grillissä. Mun lähtöön on alle kaks viikkoa, ja tavallaan haluan hypätä jo koneeseen ja vaan matkustaa. Tiedän kuitenki että en haluu, en vaan haluu jättää tätä maata. En haluu jättää kavereita, perhettä, en haluu jättää kotiseurakuntaa täällä, en haluu ees jättää koulua, en nyt ku kaikki muut joutuu vielä jatkaan. Vihaan hyvästejä ja luopumista ja kaiken jättämistä ku menee hienosti. Tiiän kuitenki, ja oon aina tiennyt että tää aika on vaan väliaikaista, ja tuun kyl pitää yhteyttä keiden kanssa haluan. Tiiän että tuun rakentaa sen tiedon päälle mitä oon täälläki koulussa oppinut, ja tiedän että tuun aina rakastaa mun aussiperhettä ja -kotia.

Perhe on tärkeä osa vaihtovuotta

Vaihtovuoden alussa päätin että haluun oikeesti panostaa perheeseen ja siihen sopeutumiseen, se on ehdottomasti yks vaihtovuoden tärkeimpii juttuja. Älyttömän älyttömän tärkeetä on että pystyy jakaa kokemuksiaan ja tarinoitaan ja elämäänsä niille jotka on oikeesti vapaaehtosena jakamassa sitä joka hetki. Mulle ihmissuhteet on aivan sairaan tärkeitä ja samalla jotain missä voi aina oppii itestään ja kehittyy. Voin kertoo jos oon nukkunu huonosti tai antaa pitkiä selityksiä mikä stressaa ja se on yks perheen hienouksia. Ja tietysti arvostan valmiita illallisii ja sitä että mun harrastukset ja muut menot mahdollistetaan kyydeillä paikasta toiseen. Oon ite halunnu osallistuu kokkaamalla viikoittain ja mul lisäks on tietyt kotityöt mitä teen viikon aikana. Joustavuus on uskomattoman tärkee piirre vaihto-oppilaalle. Se on myös jotain mikä on tärkeetä toimivalle perheelle. Yks suurimmista kiitollisuudenaiheista mun hostperhettä kohtaan on ollut niitten joustavuus ja se että ne on ollu kärsivällisiä sillonki ku oon halunnu tehä spontaaneja suunnitelmia ja pitää leffaillan kavereille maanantaina. Oon ollut onnellinen että oon saanut kokea monia juttuja, mukaan lukien partiota ja retkikokkailua aussien tyyliin. Oon oppinut mun hostiskältä grillaamisen lisäksi esim. foneettiset aakkoset enkuks ja hostäiti on mun esikuva asioiden organisoinnissa ja asioiden mahdollistamisessa.

Aktiviteetteja

Löysin yks päivä kirpparilta Roald Dahlin Charlie and The Chocolate Factory ja oon lukenut sitä pikkusiskolle iltasatuna. Aivan loistava kirja vaikka en tiedä kaikkia sanoja. Tänäänki opin yhen uuden. (Hoard. Eg. To hoard pennies under your pillow or memories in your Polaroids.) Ehkä just siksi se on mahtava lastenkirja. Marvel ja DC -universumeiden sfääreistä oon oppinu enemmän mun pikkuveljeltä ku keltään muulta, ja pääsiäislomalla yllytettiin toisiamme kiipeemään puihin ja hyppäämään sieltä jokeen. Mun vanhempi pikkusisko tulee olee isona elokuvameikkaaja/-maskeeraaja, eikä voinut uskoo että en oo nähnyt Twilight -leffoja, joten pari viikonloppuu ollaan pidetty leffailtoja yhes, ja oon kyl sitä mieltä et meikit on parasta Twilight -sarjassa. On ollu oikeesti ihan rentouttavaa viettää leffailtoja kotona, vastapainona sille että koulussa imen niin paljon tietoa ku jaksan ja sen ulkopuolella oon lähes joka päivä menossa. Mun paikallinen koordinaattori muistuttaa et kaikkee ei kuitenkaa tarvii ahnehtia (hoard) ja muistuttaa et vaikka aika on rajallista niin kaikes voi mennä yli. Sen takii on tärkee et on koti johon ankkuroitua.