Mitä kaipaan ja mitä jään kaipaamaan

Vaihtarin mietteitä kotiinpaluusta

Vaihtovuoden loppu lähestyy ja kokeet on ohi. Katson ulos lokerikkovajan ikkunasta ja nään vesimelonipellon ja tiedän että parin viikon päästä oon Suomessa ja ootan mustikoitten kypsymistä. Ootan että pääsen ajamaan autoa ekaa kertaa elämässäni ja syömään älyttömästi mansikoita.

Kaipaan Suomesta suomalaisia kavereita ja perhettäni. Kaipaan muumeja ja saunomista kotona. Kaipaan mökkeilyä. Järviä kaikkialla ja oikeeta metsää. Ja iha vaan sitä että voi pakata omat ostoksensa kaupas ja ottaa minkä vaan bussin kouluun. Sitä että koko maassa voi vaan ajaa tai junailla kaikkialta kaikkialle. Sitä että kukaan ei pidä koulupukuja ja koulun jälkeen voi vaik kävellä suoraan kirjastoon, koska kaikki on niin lähellä.

Tuun kaipaa koulubussia ja eläintarhamaista tunnelmaa, jossa pojat alkaa spontaanisti laulaa Ruth B:n Lost Boy:ta pitkän päivän jälkeen ja jossa joka maanantai voi jakaa viikonlopun stooreja. Tuun kaipaa hostperhettä ja meidän lemmikkejä, kotia ja pihaa ja kolmea riippumattoa pihalla. Tuun kaipaa kahta ärsyttävää mut ihanaa siskoa. Ja kavereita ja kavereiden koteja ja perheitä. Vegemite-leipiä ja Pavlova-kakkua. Tuun myös kaipaa kirjallisuuden tunteja ja syvällisiä eksistentiaalisia ja yhteiskunnallisia keskusteluja pikkuisella 7 hengen kurssikokoonpanolla. Draamatunteja ja kavereiden kesken jaettuja eväitä.

Täällä on erilainen käsitys itsenäisyydestä, ja kaipaan Suomesta esim. sitä et pimeellä liikkuminen ei oo mikään erikoinen juttu vaan kaikkialla voi aikalailla kulkea riippumatta siitä onko valoisaa vai pimeetä. Suomessa koulujutut on tosi paljon yhteistyötä ja ryhmätöitä, mut täällä on enemmän sellainen henkilökohtaisen kasvun ja sisäisen motivaation ilmapiiri. Se on tosi hyvä juttu sinänsä, mutta kaipaan sitä että vaik aine ei sinänsä kiinnostais niin voi vaan motivoituu siitä et tekee oman osansa, auttaa toisii, jopa innostaa toisia.

Mitä olen oppinut vaihtovuonna Australiassa?

Enemmän ku itsenäisyyttä (independence) oon oppinu olee itsenäinen osana kokonaisuutta (interdependence). Oon oppinu pyytää apuu ja olee riippuvainen toisista (erityisesti toisten tarjoamista kyydeistä) ja se on opettanu tosi paljon nöyryyttä. Nöyryyttä joka tulee esim. siitä kiitollisuudesta ku jääkaapissa on kulho valmista ruokaa ku tuun kotii. Nöyryyttä joka tulee siit ku 14 -vuotias näyttää miten kotityöt tehään tässä kodissa. Oon myös oppinu enemmä auttaa toisii, rohkasee toisii sekä etsii ja antaa mahdollisuuksii toisille. Oon oppinu parempaa työmoraalii koulujuttui kohtaan ja kehittäny itseohjautuvuutta ja muutenkin oppinu omien asioiden järjestelyy itsenäisemmin mut silti toisten avusta (lue: kyydeistä) riippuvaisena.

Mitä australialaisia asioita kaipaisin Suomeen?

Haluisin myös tuoda Suomeen pari juttua Australiasta. Kirk’s limonadia ja Tim-Tam suklaata. Pikkiriikkisen vegemitea. Ja myös huumorintajua ja pikkasen toiset huomioivaa small talkia ja asennetta. Toimeen tarttumista ja itse tekemisen arvostamista. Toivoisin että voisin tuoda jättimäisiä vesimeloneja, koska jos mä oon jollain tavalla kasvanu kiven alla tähänastisessa elämässäni niin sen kiven päällä on ollut fakta että vesimelonit kasvaa ei vaan neljäkiloisiksi, vaan oikeasti kaksitoistakiloisiksi. Pienen jumppapallon kokoisiksi! Sitä tuun kaipaan, ja sitä että appelsiineja voi poimii suoraan isoäidin puista.