Melbourne, maailman oodi katutaiteelle

Vaihto-oppilas seikkailee

Sain yhtenä viikonloppuna tilaisuuden lähteä Melbourneen hostäitini mukana jo toista kertaa, tällä kertaa tosin ilman siskoni seuraa. Hostäidilläni oli konferenssi, jossa hän oli koko päivän, joten perjantaina kuljin backpacker-ystävän kanssa ja lauantaina seikkailin kaupungissa ihan itsekseni. En usko, että kukaan on nähnyt niin paljon kaupunkia niin lyhyessä ajassa, kuin minä kahdessa päivässä.

Melbournessa on paljon asioita, joita pääsee kokemaan ihan ilmaiseksi – varsinkin jos on opiskelija tai alle 18. Tosi paljon juttuja pääsee näkemään, kun ei jumitu ostoskeskuksiin, shoppailemaan samoihin ketjuihin joita koko muu maailmakin ilmiselvästi rakastaa. Olin päässyt näkemään kauppakeskuksia jo viime kerralla (tosin löytänyt yhden suosikkipaidoistani) joten tällä kertaa halusin vain nähdä kun Central Big Clock lyö ja ostaa siskolleni jotain hyväntuoksuista Lushista (when in doubt, turn to unicorn horn). Minulla oli siis paljon aikaa vaeltaa muuallakin kaupungissa.

Lauantai täynnä vilskettä

Kun saavuimme keskustaan aikaisin lauantaiaamuna, hyppäsin autosta punaisissa ja lähdin kohti Queen Victoria marketia. Ostin puoli kiloa mansikoita kuudella dollarilla :D

Federation Squaren näin nyt jo toista kertaa, ja se on aina yhtä komea rakennus, tällä kertaa ehdin käydä sisälläkin tutustumassa NGV ja ACMI eli National Gallery of Victoria ja Australian Centre of Moving Image -näyttelyihin. ACMI on kokemus, jossa voisi viettää kokonaisen päivän, ja videomateriaalia jäisi vielä paaaaaljon koluamattakin. Kokeilin Virtual Reality -laseja ensimmäistä kertaa ja tutustuin niillä Manuin vankileirien tarinaan.

Juttelin opiskelijatytön kanssa, joka myi kuivattuja hedelmiä ja muuta hyvää, ja ostin sieltä hostsisaruksilleni mangokarkkeja. Myyjille jutteleminen on todella sen arvoista, jos ei ole armottomassa kiireessä. Australialaiset, myös kaupunki-ihmiset, on ystävällisiä ja sydämeltään tosi avoimia. Se, millä tavalla esimerkiksi vastaat tervehdykseen on tosi olennaista, ja small talkin rivien välistä huomaa ketkä ihmiset haluaa sun kanssa jutella ja ketkä vaan haluais sun ostavan koko kaupan. Eräältä symppikseltä epätyypillisen turistikaupan omistajalta opin, että mun aksentti ei oo kamalan tyypillinen vaan mulla on suomalaisen aksentin lisänä jokin hauska viba, jonka sanoin luultavasti johtuvan satunnaisista Netflixin yliannostuksista. Lisäksi juteltiin muun muassa Euroopan historiasta.

Minä ja ystäväni Evelyn koimme Skydeckin näköalat ja eksyimme loppupäiväksi kansainvälisten opiskelijoiden tanssibileisiin, jossa yritettiin rikkoa maailmanennätystä ”eniten kansallisuuksia tanssimassa yhdessä paikassa”. Luin ’Barron in the Trees’ -kirjaa Victoria State kirjastossa ja opin uudelleen, että kiinaksi kiitos sanotaan ’sie-sie’. Jostain syystä ihmiset pitää mua sellaisena, joka on helppo pysäyttää saadakseen apua. Multa kysyttiin tietä mäkkäriin ja pyydettiin ottamaan pari kuvaa toisille turisteille

Australialaisissa hauskaa on myös se, että kaatosateessa voidaan laittaa vaan ’thongs’ jalkoihin ja juosta lähimpään 7/11 markettiin.

Löysin pari hauskaa kirpparia

Muita juttuja joita ehdin nähdä Melbournessa:

  • paljon katutaidetta. mitä kapeampi kuja, sitä enemmän tilaa graffiteille.
  • Federation Square on jo itsessään taidetta
  • Skydeck 88, Edge, ja koko kaupunki ylhäältä päin
  • St. Kildan rantaviiva ja Luna parkin portti
  • Botanic Gardens
  • Australian Centre for Contemporary Art, feminisminäyttely

Tällaista tällä kertaa, maanantaina paluu kouluun!