Miten sanoa hyvästi

Vaihto-oppilaan isäntäperhe

Lähestyn viimeisiä viikkojani täällä vaihdossa Melbournessa, Australiassa. Perheeni koostuu kahdesta pikku siskosta, äidistä, isästä ja koirasta. Juuri nyt minulla on alle kuukausi täällä jäljellä ja minun on aika valmistautua lähtöä varten.

Hankalin asia lähdön kanssa on hyvästien sanominen. Tekisi vain mieli olla ajattelematta asiaa ja vain hiippailla täältä nopeasti kotiin että säästyisin kaikilta lähtöön liittyviin hankalilta asioilta ja tunteilta. Olen huomannut että olen viime aikoina halunnut viettää enemmän yksin aikaa koti-ikävän ja lähdön lähestymisen takia. Tämä on ristiriitaista koska samanaikaisesti tiedän, että minun kannattaisi viettää mahdollisimman paljon aikaa perheeni kanssa kun vielä voin. Yksi puoli minua haluaisi vain olla yksin ja odottaa kotiin lähtöä.

Olen viime aikoina pohtinut miten lähtöön liittyvien asioiden ja siihen liittyvien tunteiden kanssa kannattaisi toimia ja ajattelinkin jakaa pohdintoni kanssanne samalla kun itse valmistaudun lähtöön.

Minun kaikista tärkein viestini on: valmistaudu ajoissa kotiin lähtöä varten! Viimeiset kuukaudet menevät nopeasti ja vaikka on koti-ikävä kannattaa yrittää tehdä mahdollisimman paljon eikä makoilla omassa huoneessa, niinkuin minulle on nyt ehkä riski käydä... Tuntuu että tehtäviä asioita on aivan liikaa eikä aika millään riitä. Jotta muistaisin kaiken mitä pitää tehdä kirjoitin itselleni lyhyen “to do list”. (Listaan kirjoitin esim. puhelin liittymän sulkemisen, matkamuistojen hankkimisen, hyvästien järjestämisen mm.)

Vaihtarin kaverit

Perheen kanssa lähtöön valmistautuminen alkoi jo puolessa välissä vuottani. Sen jälkeen kuin pikkusiskoni tajusivat että minä tulen lähtemään kotiin on kyyneleitä jo pari kertaa tullut vuodatettua. Itku on tullut pari kertaa aika yllättäen, esim. illallis pöydässä. Siinä tilanteessa ei paljoa muuta voi tehdä kuin vain halata... Vanhempien kanssa on yritetty suunnitella mitä tehdä hyvästien kunniaksi. Minä vein jo perheen ulos syömään pari viikkoa sitten, koska tiedämme että viimeiset viikot tulevat olemaan kiireisiä. Olen todella kiitollinen perheelleni tästä mahtavasta vuodesta. Uskon ilmaisseeni sitä monin tavoin jo tähän mennessä. Aion vielä parhaani tavoin ilmaista sen heille sanoin enne kun lähden. Uskon että vaikein askel on jonka otan lentokonetta kohti hyvästien aikana.

Ystävien kanssa tulen varaamaan pöydän tyttö-kavereitteni kanssa kivassa ravintolassa ja yksi kavereistani ehkä pitää lähtö juhlat hänen talossaan. Yritän myös nyt kahden viikon pääsiäsloman aikana tavata mahdollisimman monta ystävää ja viettää aikaa heidän kanssa. Olen phtinut miten tulen pitämään yhteyttä täällä saamiini ystäviin. Asutraliassa on tapana, että moni nuori menee Europpaan vuodeksi matkistelemaan, ja toivon että ainakin muutama tulee minua Suomeen moikkamaan. Kaverini täällä ovat aivan eri tilanteessa kuin minä Heillä on koulussa menillään viimeinen vuosi joten he tsempaavat koulussa todella paljon. Itse palaan Suomeen ja minulla on vielä 2 täyttä vuotta lukiota jäljellä.

Muita asioita joita olen tehnyt valmistellakseni: olen puhunut äitini kanssa ja hän pyysi minua ostamaan jotain Australian muistoja, esim. kengurun taljan kotiin. Tietysti ostin myös juuri tänään uggit! Viime aikoina olemme ystävieni kanssa yrittäneet myydä vaatteita, joita ei tule käytettyä netissä. Olen jo yrittänyt käydä läpi vaatteitani ja valita mitkä tulen yrittämään myymään ja mitkä lahjoitan Savers:iin, (joka on iso kauppa ketju joka myy kierrätettyjä vaatteita). Tällä tavalla pääsen eroon vaatteista jotka veisivät turhaa tilaa ja painoa lennoilla kotiin.

Vaihtari läksiäisissä

Psyykkisesti olen myös yrittänyt valmistautua lähdön suhteen. Olen puhunut asiasta kavereitteni kanssa täällä ja kotona. Olen ajatellut koko vuottani ja miten asiat tulevat olemaan toisin kotiin tultua. Paljon sitä ei kyllä pysty valmistautumaan vaikka haluaisi. Minä tulen kotiin Vapun aikana joten koulua on vielä jäljellä noin neljä viikkoa. En voi mennä takaisin kouluun keskellä jaksoa joten olen yrittänyt hake kesätöitä siksi ajaksi kuin muut ovat vielä koulussa.
Uskon että tulen palaamaan vielä Australiaan keinolla tai toisella. Yhdessä välissä vuottani harkitsin opiskelua täällä. Ajattelin myös välivuoden ottoa, jolloin työskentelisin vaikkapa surffikaupassa Australian rannikolla. Ehkäpä minun paluuni onkin sitten vain rantamatka. Ei sitä vielä tiedä minkälaiseen päätökseen tulen päätymään.