Kun tapasin isäntäperheeni ensi kertaa

Moikka!

Mun nimi on Laura ja vietän vaihto-oppilasvuoteni Australiassa. Asun 10 000 asukkaan pienessä kaupungissa, noin 140 km Brisbanesta etelään. Saavuin Australiaan 8.8.2018 ja isäntäperheessäni olen ollut nyt 2 viikkoa. 

Ennen isäntäperheen tapaamista

Ennen saapumistani Australiaan olin puhunut isäntäperheeni kanssa sähköpostitse noin 3 kuukautta. Itse sain tietää isäntäperheeni muutama kuukausi ennen lähtöä, mutta suurin osa kavereistani sai tietää vasta kuukautta ennen. Se on täysin normaalia, sillä hakuprosessi on pitkä ja vie oman aikansa löytää isäntäperhe kohdemaasta. Mulla auttoi paljon, että olin jutellut etukäteen heidän kanssa niin tiesin jo heidän kuulumisiaan ja suurimpia tapahtumia lähiajoilta.

Vaihtarin ja isäntäperheen ensikohtaaminen

Ensikohtaaminen isäntäperheen kanssa oli odotetusti lentokentällä, mun tapauksessa Gold Coastin lentokentän Arrivals-terminaalissa. Lensin Sydneystä Gold Coastille maan sisäisellä lennolla ja jännitys oli käsin kosketeltavissa, kun kone laskeutui kentälle ja tiesin tapaavani tulevan perheeni kymmenien minuuttien sisällä. Seurasin ihmismassan mukana hakemaan matkalaukkuani yrittäen samalla etsiä katseellani isäntäperhettäni väkijoukosta. Ihmiset odottelivat kylttien kanssa matkustajia ja odotin näkeväni isäntäperheeni heidän vieressään. En kuitenkaan erottanut tuttuja kasvoja, joten suuntasin hakemaan matkalaukkua ja jatkamaan heidän löytämistään sen jälkeen.

Saatuani laukun aloin kävellä terminaalissa kohti ulko-ovia. Sitten huomasin valokuvista tutut kasvot muutaman kymmenen metrin päässä edessäni. Sisällä ollut vaivihkainen solmu avautui, kun näin perheen äidin hymyilevät kasvot ja tulevat hostveljeni sekä isän. Olin ilmeisesti kävellyt heidän ohitseen myös heidän huomaamattaan minua. Halasin perhettäni ja nauroimme hauskalle sattumalle, että olin jokseenkin livahtanut heidän ohitseen.

Vaihto-oppilaan vastaanotto

Matka kotiin vei noin puolisen tuntia. Istuin 7-vuotiaiden veljieni välissä ja puhalsimme yhdessä purkkapalloja. Tuntui kuin olisin tuntenut heidät viittätoista minuuttia kauemmin. Kurvasimme kotiin ja loppuillan pelasimme pihalla korista ja heittelimme palloa koiran kanssa. 

Perhe otti minut lämpimästi vastaan ja tunsin itseni tervetulleeksi perheen arkeen. Edelleen oli kuitenkin melko vieras olo. En tuntenut koti-ikävää enkä ole tähän mennessä sitä vielä tuntenutkaan. Osasin odottaa, ettei arki täällä ole vain surffausta ja loikoilua hiekkarannoilla. Olin koko edeltävän vuoden muistuttanut itseäni, etten loisi minkäänlaisia ennakkoluuloja tai mielikuvia tulevasta perheestä ja elämästä Australiassa. Se oli yksi parhaimmista ja onnistuneimmista teoista, mitä olen tehnyt. Siispä ilmaisena vinkkinä tuleville vaihtareille sanottakoon, että yritä parhaasi olla kuvittelematta ollenkaan tulevan perheen elämää, matkustelua ja kokemuksia. Lupaan, että sopeutuminen helpottuu tällä jo huomattavasti.

Arkeen asettautuminen

Kaksi viikkoa siis takana perheessäni ja samalla myös koulussa. Vasta viimeisen muutaman päivän aikana olen alkanut tuntea oloni huomattavasti rennommaksi ja kotoisammaksi perheessäni. Älä siis murehdi siellä ruudun toisella puolella, vaikka sopeutuminen veisikin aikaa. Mullakin on prosessi vasta puolessa välissä, sillä vielä on paljon petrattavaa kavereiden löytämisessä ja rennon keskustelun luomisessa. On jännä huomata, miten suurelta saavutukselta tuntuu, kun uskaltaa vaan käppäillä jääkaapille ottamaan paahtoleipää ilman luvan kysymistä (jjep paahtoleipä säilytetään täällä jääkaapissa). Enää en myöskään koe jännitystä puhuessani perheen äidille tai muille jäsenille. Aika monta kertaa pysähdyn miettimään sanojani ja koitan ilmaista asian selkeämmin, mutta perhe on myös kärsivällinen ja odottaa kunnes saan sanat järjestykseen. Älä siis pelkää tai epäröi puhua englantia tai mikä tahansa kohdemaasi kieli onkaan, sillä ite huomasin homman luistavan tuplasti paremmin, kun lopetin murehtimisen ja turhaan asioiden vatvomisen. 

Tämä postaus taitaakin olla nyt purkissa ja seuraavaa kertaa odotellessa voit seurata mun elämää täällä näiden somekanavien kautta:

Instagram logo
@lauraleimola
 Snapchat logo
lauraleimola

Toivottavasti löydät itsesi mun postausten parista vielä myöhemminkin. Paljastuksena voin kertoa, että luvassa on päivityksiä treenikalenterin muuttumisesta, kouluelämästä, kavereiden löytämisestä ja kaikesta muusta, mitä matkan varrelle sattuukaan tulemaan.

Take care!

Laura

Tilaa esite vaihto-oppilasohjelmista