Ranskalainen ruokakulttuuri

Juustoja

Kaikki tuntevat ranskalaisesta ruokakulttuurista juustot, viinin ja patongin. Ruokakulttuuri on hyvin kuuluisa ja se olikin yksi syy, minkä takia valitsin Ranskan kohdemaakseni. Nyt parin kuukauden jälkeen olen jo saanut hyvän käsityksen ranskalaisesta ruuasta. Ranskassa ruokaa arvostetaan ja siihen panostetaan. Yhteiseen illanviettoon kuuluu aina hyvä ruoka. Erityisesti näin korona-aikana, kun ei voi tehdä juuri mitään, hyvä ruoka tuntuu entistä suuremmalta nautinnolta ja host-perheeni onkin kokkaillut meille hyviä ranskalaisia herkkuja.

Aamupala on perinteisesti pieni ja makea ja se syödään ennen töitä ja koulua, 6–8 välillä. Vanhemmillani aamupala on yleensä kahvi ja joku makea pala, esim. kroissantti tai keksi. Lapset syövät keksin, jugurtin tai muun vastaavan ja ehkä lasin appelsiinimehua. Arkisin aamupalaksi syödään jotain, mitä kotoa jo löytyy, kun taas viikonloppusin haetaan lähes aina kroissantit tai ‘’pain au chocolat’’ lähiboulangeriesta. Itsekin ensimmäisen kuukauden aikana söin makean aamupalan ranskalaisittain, mutta nykyään arkiaamuisin minulle maistuu paremmin puuro tai hedelmä.

Kouluruoka

Lounas syödään 12–14 aikaan. Suurin osa lapsista syövät koulussa, mutta ne jotka asuvat lähellä koulua palaavat usein kotiin syömään, koska ruokatauko on 1,5 tuntia. Koulussa meillä on aina useita eri alku-, pää- ja jälkiruokavaihtoehtoja sekä tuoretta patonkia ja juustoja. Alkuruokina on erilaisia salaatteja ja suolaisia torttuja. Pääruokana on aina jokin hiilihydraatti esim. pasta tai peruna ja jokin proteiini esim. makkara tai kanakastike. Annoksen saa rakentaa itse, mutta keittäjä tarjoilee kaikille. Jälkiruokana on erilaisia vanukkaita, piirakoita ja hedelmäsalaatteja. Valikoima vaihtelee joka päivä. Ruuat ovat tosi hyviä, mutta maksavat. Meidän koulussamme jokaisella on ladattava kortti, jolla ruoka maksetaan. Hinta määräytyy sen mukaan, mitä ottaa. Itse otan yleensä pääruuan ja jälkiruuan, jolloin hinnaksi tulee noin 4,50.

Lapset syövät välipalan 16–18 välillä. Välipalana on yleensä taas kerran jokin makea pala (esim keksi tai suklaa) tai pala patonkia juuston kanssa. Ranskalaiset kutsuvat tätä iltapäivän välipalaa nimellä ‘’goûter ‘’. Jos koulun jälkeen on odotteluaikaa, käymme usein hakemassa välipalaksi host-siskoni kanssa muffinsin tai brownien lähiboulangeriesta. Leipomokulttuuri on täällä tosi vahva. Leipomoita on joka kadunkulmassa ja tuoreita herkkuja on aina saatavilla. Niitä myös ostetaan paljon. Kauniit leivokset ja tuoreet leivät ovat reilusti halvempia kuin Suomessa. Tuore patonki on alle euron ja alle kolmella eurolla saa suuren kakkupalan.

Illallinen

Illallinen syödään arkisin 19–20 aikaan, viikonloppuisin menee helposti myöhempäänkin. Illallinen on koko perheen yhteinen hetki, jolloin käydään läpi päivän kuulumiset. Me usein myös pelaamme jotain yhdessä, esim UNOa tai Yatsya. Tarjolla on aina tuoretta patonkia ja vanhemmat ottavat usein myös lasin viiniä. Olen itsekin päässyt useita viinejä maistelemaan. Itse ruoka on aika samantyyppistä kuin Suomessa, mutta annoskoot ovat isompia ja ruoka on raskaampaa. Ruuan jälkeen tai kanssa syödään usein juustoja. Meidän jääkaapissamme on kokonainen rivi varattu erikseen juustoille. Illalliseenkin kuuluu tietenkin jälkiruoka. Jälkkärinä voi olla esimerkiksi suklaavanukas, jogurtti tai boulangeriesta haettu leivonnainen. Minun oma suosikkini täällä on hedelmäsoseet, joita on kaupassa valtava valikoima.

Viikonloppuisin usein nähdään kavereita ja silloin illallinen menee myöhään. Kaverit yleensä saapuvat 19–20 välillä. Aluksi aloitetaan aperitiivilla, joka voi olla esimerkiksi pähkinöitä, juustonpaloja tai minitomaatteja. Aikuset juovat lisäksi viiniä. Illallinen voi hyvinkin olla vasta lähempäna puoltayötä ja jälkkäri puolenyön jälkeen. Ranskalaiset tykkäävät jutella ja nauraa, äänenvoimakkuuta ei säästellä. Jos vieraita on tulossa, ruokaan panostetaan entistäkin enemmän. Patonkia ja juustoja on aina tarjolla ja viiniä kuluu paljon, voisin sanoa, että yli yksi pullo per aikuinen. Jälkkärinä on yleensä itse leivottu tai boulangeriesta haettu kakku.

Jälkiruoka

Minulla kesti alussa aika kauan tottua siihen, että ruoka-aikojen välissä on pitkä tauko. Suomessa olin tottunut syömään 3–4 tunnin välein, mutta täällä tauot saattavat helposti venyä seitsemänkin tunnin mittaisiksi. Annoskoot ovat myös paljon isompia kuin Suomessa. Kotona sekä koulussa ruoka tarjoillaan suoraan lautaselle, jolloin sen määrään ei saa itse juurikaan vaikuttaa. Aluksi minulle tarjoiltiinkin täällä aivan liian isoja annoksia. Itse en tykkää heittää ruokaa roskiin, joten välillä söin itseni ihan liian täyteen. Nykyään perheeni onneksi tietää, että tykkään ottaa itse ruokaa enkä syö niin paljon kerralla.

Toinen mielenkiintoinen asia ranskalaisessa ruokakulttuurissa on suhde kasviksiin ja hedelmiin ja ylipäätään kasvisruokaan. Ranskalainen kulttuuri on epäterveellisempi kuin ajattelin. Täällä hedelmiä syödään yllättävän vähän siihen nähden, että ne ovat tosi hyviä ja tulevat läheltä. Oman kokemukseni mukaan lapset ottavat mieluummin välipalaksi keksin kuin tuoreen omenan. Leipä on aina vaaleaa ja ruoissa rasvaa ei säästellä. Kasvisruokaa ei koulussa ole juuri koskaan eikä ravintolalistoiltakaan kasvisvaihtoehtojen löytäminen ole aina yhtä helppoa kuin Suomessa. Minun perheessäni syödään myös paljon lihaa, osittain kyllä varmaan sen takia, että host-isäni on innokas metsästäjä. Tuntuu, että kroissantti, viini- ja patonkikulttuuri on niin syvällä, että sitä on hankala lähteä muuttamaan. Joulu tuo taas mukanaan ihan uuden valikoiman ruokia ja odotan innolla, että pääsen niitä maistamaan. Onhan se ranskalainen ruokakulttuuri aika ainutlaatuinen ja aion nauttia siitä niin kauan kuin vielä voin!

<3: Emma

Emma kirjoittaa blogia vaihto-oppilaskokemuksestaan Ranskan Reimsissä. Haluaisitko sinäkin opiskella Ranskassa? Hae mukaan jo tänään!