Annan blogi #7 - Ajatuksia vaihto-oppiluudesta ja miten se on vaikuttanut minuun
Kuvateksti: Mun tosi hyvä kaveri joka lähtee kohta takasin Norjaan.
Kuvateksti: Koulut täällä on niin sporttihenkisiä jonka takia myös yhteishenki on tosi kannustava. Tässä oli koulun juoksupäivä ja meiän piti pukeutua oranssiin.
Kuvateksti: Mulla oli ennen blondit hiukset mutta niinkun näkyykin niin todellakin oon muuttunut koska nyt hiukset on melkein mustat!
Olen tosi onnekas ja onnellinen että olen saanut tämän mahdollisuuden lähteä maailman toiselle puolelle! Se ei aina ole ollut helppoa mutta en vaihtaisi mitään pois. Olenhan päässyt reissaamaan ympäri Uutta-Seelantia, surffaamaan, hyppäämään laskuvarjolla lentokoneesta, tutustumaan upeisiin ihmisiin ympäri maailmaa ja tietenkin harjoittamaan elintärkeää taitoa, englannin kielen oppimista sekä paljon muuta. Voin sanoa että voin olla aika ylpeä kohdattuani ja selviydyttyäni kaikista haasteista matkan varrella. Kauhean moni ei olekaan lentänyt maailman toiselle puolelle 16-vuotiaana. Tai että menin vieraaseen kouluun heti seuraavana päivänä saavuttuani Uuteen-Seelantiin, jossa en tuntenut yhtään ketään, ja jouduin takeltelemaan vierasta kieltä. Nämä ovat ylpeydenaiheita. Myöskin opettelu elämään täysin vieraassa perheessä ei ole ollut minulle helppoa, sillä heidän ajattelutapansa ja rutiinit ovat aivan erilaista kuin mihin olen tottunut, mutta sehän on rikkaus päästä kokemaan uutta kulttuuria näinkin läheltä. Tämä ei ole lomamatka, vaan pääsen oikeasti elämään normaalia arkea, saaden samalla toisen kodin jonne tiedän olevani tervetullut aina.
Kuvateksti: elämäni paras ja ikimuistoisin kokemus
Olen joutunut kokemaan pientä kateellista ihmettelyä siitä kuinka helppoa elämäni täällä on ja silloin ihmiset olettavat eläväni samalla tavalla myös kotona. Tarkoitan siis sitä etten saa työskennellä vaihdossa ollessani joten pääasiassa raha tulee omilta vanhemmilta tai omista säästöistä mikä saattaa välillä herättää pientä kummastusta, luultavasti kateutta. Olen kuullut tällaisesta paheksunnasta myös monelta kaveriltani mikä on hieman harmillista. Kavereista puheen ollen voi olla raskasta kun hyvä vaihtarikaveri lähtee kotiin kun itselläsi on vielä paljon aikaa jäljellä. Ikävä tulee olemaan kova. Se on aina pieni surunaihe mutta onneksi he yleensä asuvat vähän lähempänä, ja visiitti on helpompi järjestää kuin takaisin Uuteen-Seelantiin tuleminen.
Kuvateksti: Näistä oppilaista puolet on jo takasin kotona :(
Olen tosin erittäin varma paluustani ja toivottavasti vähän vanhempana asuisin täällä! Uusi-Seelanti ei ole tuottanut yhtään pettymyksen aiheita. Kriteereissäni oli päästä kauas pois, lämpimään, sekä toteuttamaan seikkailuja mitkä eivät Suomessa ole mahdollisia. Ensin olin kallistumassa Australian puolelle mutta olen iloinen että veljeni ylipuhui minut tulemaan tänne. Jokaisen vaihtovuosi on hyvin yksilöllinen ja erilainen riippuen hyvin paljon isäntäperheestä, maasta ja järjestöstä. Myöskin oma asenne vaikuttaa todella paljon, ja auttaa paljon jos on valmis joustamaan ja tekemään kompromisseja, onhan se lopulta vain yksi vuosi elämästä. On outoa ajatella sitä pikkutyttöä joka lähti vaihtoon 8 kuukautta sitten tietämättä mitään tulevasta. Nyt voin kypsempänä katsoa taaksepäin ja tuntea itseni vanhaksi. Voin sanoa että olen muuttunut, hyvällä tavalla ja se tuntuu hyvältä, kiitos vaihto-oppiluuden.
- Anna
Kuvateksti: Uusi-Seelanti on niin kaunis ja lämmin
