Annikan blogi #9 - Pikkukylän vaihtari

Vaihtovuosi on hujahtanut eteenpäin ihan hurjan nopeasti ja kuukausia ei paljon olekkaan jäljellä. Vihdoin voin myöntää tuntevani oloni kotoisaksi täällä ja elämä hymyilee. Tässä postauksessa haluankin kertoa enemmän mun kotikylästä, jossa olen vaihtovuoteni viettänyt.



Alfacar

Kun kuulin päätyväni pieneen kylään Granadan lähettyville ensireaktioni ei ollut järkyttynyt. Olin itseasiassa toivonutkin, että päätyisin vähän pienemmälle alueelle. Alfacarissa asustaa 5000 asukasta ja monet suvut on asunut täällä sukupolvien ajan. Ekoina kuukausina oli aika hassua miten kiinnostuneita musta oltiin ja monet tulikin kysymään mitä mä täällä oikein teen. 

Koko kylä on yhtä ylämäkeä, koska Alfacar sijaitsee vuoren rinteessä. Pari kaveria asuu kylän yläosassa noin 20 minuutin kävelymatkan päässä ja heidän luonaan käyminen käykin ihan urheilusta. Asun itse kuitenkin ”keskustassa” joten mulla on tässä lähellä kaikki palvelut mitä tarvitsen.



Bussi kulkee

Matka Granadaan on noin 7 kilometriä. Matka ei ole siis suuri ja olenkin Granadassa melkein päivittäin koulun ja koulukavereitten takia.
Kuljen siis bussilla, joka menee noin kerran tai kaksi tunnissa. Bussilla kulkeminen on kuitenkin niin normaalia täällä, koska niin harvat oikeasti asuu tuolla ydinkeskustassa.

Tekemistä löytyy

Vaikka viihdyn Granadassa vapaa-ajalla niin omasta kylästä on kyllä tullut todella tärkeä tämän vuoden aikana. Mut tunnistetaan nykyään ja monet pysäytteleekin kadulla juttelemaan nyt kun tietävät, että espanjan kieli alkaa sujumaan. Tutut kasvot jaksaa piristää päivästä toiseen. 

Ihanalla tavalla oon saanu rutiineja arkeen ja päivittäin toistuvat pikkuasiatkin tekevät mut onnelliseksi täällä. Esimerkiksi joka päivä koulun jälkeen sama koira seuraa mua koti ovelle asti ja lähikaupan myyjät kysyy tulenko taas illalla hakemaan tuoreita mansikoita. Viikonloppuisin mennään mun kavereitten tai host-mummon kanssa aamupalalle kantakahvilaan jossa on parhaat voileivät ikinä! Iltaisin taas kokoonnutaan paikalliseen pizzeriaan kavereitten kanssa, jonka menu osataan jo melkein ulkoa. Myös yksi asia mitä arvostan paljon on turvallisuus. Täällä ei tarvitse pelätä ulkona liikkumista myöhään ja monet kaverit asuukin naapuristossa niin aina on seuraa kun tulee myöhemmin kotiin. Myös juoksulenkeillä on rentouttavaa käydä kun reitillä tulee vastaan samat urheilijat jotka monesti tervehtii, koska ”tuttujahan” ollaan kun nähdään viikoittain.



Hyvät ja huonot puolet


Pienemmässä paikassa on tosiaan hyvät ja huonot puolensa. Alussa oli helpottavaa miten ensimmäiset kaverisuhteet löytyivät samasta kylästä ja kaikki oli niin lähellä. Bussilla kun kuljen niin aina löytyy joku jonka kanssa jutella ja kahvilassa ei tarvitse tilata annoksia kun työntekijät tietää jo mitä haluan. On myös hassua miten joskus esimerkiksi pizzeriassa kun mietitään paljonko ruoka tulee maksamaan, työntekijät sanovat vaan ystävällisesti, että voidaan maksaa seuraavalla viikolla kun tullaan uudelleen. Kun palaan iltaisin kuntosalilta bussilla niin bussikuski ottaa mut kyytiin suoraan ovelta, koska varsinainen pysäkki on sen verran kauempana. Tutut ihmiset ja yhteisöllisyys on ehdottomasti asiat jotka tekee mun olon niin kotoisaksi täällä. Myös vapaus halutessa mennä Granadaan on piristävää. Kontrasti kylän ja ydinkeskustan välillä on niin suuri, että jopa nautin siitä. Tottakai kylässä asuminen voi kaupungissa asuvalle ensimmäisenä kuulostaa pahalta , mutta voin kokemuksesta sanoa, että kaikesta löytää hyvät puolensa. Mun vaihtarikaveri oli alun perin suurkaupungista ja ensimmäiset kuukaudet täällä valituksia tuli jatkuvalla syötöllä. Nyt on kuitenkin hassua miten hänkin on oppinut nauttimaan pienistä asioista ja tästä kylästä!

- Annika