Millaista on oikeasti olla vaihto-oppilaana

Upea Graffiti Espanjassa

Millaista on oikeasti olla vaihto-oppilaana. Tietenkin saamme kuulla monia kokemuksia, mutta emme pääse astumaan heidän kenkiin taikka pääsemään kurkistamaan, millaista heidän normaaliarki on ja mitä päivän aikana kulkee läpi aatoksissamme.

Saamme kuulla, hienoja ja mahtavia kokemuksia jo olleilta vaihto-oppilaalta ja näemme heidän kokemuksena vain pikkuriikkisestä ikkunasta. Emme oikeasti tiedä millaisen matkan he ovat kulkeneet ja mitä siihen kuuluu. Ja jos sitä alkaa miettiä, miksi kukaan kertoisi kamalasti omista huonoista kokemuksista, paitsi jos vaihto-vuosi on oikeasi ollut kamala. Saman ilmiön näemme sosiaalisessa mediassa. Kukaan ei julkaise kuvia heidän huonoista hetkistä vaan enemminkin heidän ”tähtihetkistään”. Nyt kun olen itse sukeltanut oikein toden teolla tähän vaihto-oppilas elämään osaan kertoa siitä laajemmin, millaista se on ja miltä kiillottamattomatkin hetket näyttää. Ensinnäkin vaihto-oppilailla on paljon vastuuta itsestään. Meidän pitää allekirjoittaa paperi joka sisältää monia sääntöjä ja monet niistä ovat helppoja noudattaa, mutta jotkut ovat todellakin yllättäviä. Kuten yökyläily on todella monimutkikas prosessi. Meidän pitää pyytää monia lupalappuja, sillä emme saa olla pois yötä host-perheemme luota ilman erityislupaa. Emme myöskään saa ottaa mitään lävistyksiä, kuten korvakoruja täällä, sillä emme saa muuttaa ulkonäköämme tai kehoamme dramaattisesti ja jos oikein muistan, emme saa edes värjätä hiuksiamme. Näitä asioita ei osaa odottaa, vasta kunnes paperit laitetaan nenän eteen allekirjoitettaviksi.

Kaverien kanssa lumisateessa Espanjassa

Alku on tietenkin vaikeaa. Olen kertonut siitä aiemminkin ja tosiasiassa en jaksa enää kertoa siitä. Minulla on nyt kaikki niin hyvin kaiken kanssa: perheen, ystävien ja tapojen kanssa. Kielikin on jo niin paljon parempi ja oikeasti, jos minulla on ongelmia jokainen haluaa auttaa minua. Täällä aksenttini kiinnosta ihmisiä ja ulkomaalaisia arvostetaan sillä me yritämme oppia heidän kielen. Syy miksi kerron tämän on se, että nyt kun päivät vähenevät kovaa vauhtia, tajuan että en halua niiden kuluvan. Kokonainen lukuvuosi poissa kotoa tuntuu aluksi todella pitkältä ajalta, mutta se ei ole! Nyt minusta tuntu siltä, että tulen halkeamaan kahtia, kun palaan kotiin. Olen rakentanut kokonaan uuden elämän tänne ja minun pitäisi vain jättää se taakseni, jatkaen ”vanhaa elämääni”. Minä olen kasvanut niin paljon vuoden aikana ja minua hermostuttaa ajatus palaamisesta, sillä olen asettunut tänne ja vanhojen tapojen aloittainen uudelleen Suomessa vaikuttaa vaikealta ajatukselta. Ehdottomasti kaipaan kotiani, perhettäni ja ystäviäni Suomessa, mutta nyt minulla on koti, perhe ja ystävät täälläkin. Sitä on todella vaikeaa selittää miltä täällä tuntuu, mutta sanotaan nyt näin, että tätä en osannut odottaa, kun odotin vaihtovuoteni aloittamista.

Laskettelua kavereiden kanssa Espanjassa

Tämä vuosi on oikeasti muuttanut minun ajattelutapaani. Minusta se on selvä asia, sillä olen saanut yhden ikävuoden lisää ja totaalisen erilaisessa kulttuurissa ei olisi normaalia jos ajattelutapa maailmaa kohtaan ei muuttuisi. Pienistä suuriin asioihin kuten mielipiteeni musiikista ja näkemykseni maailmantilanteeseen on muuttunut. Tämä koko kokemus on avannut niin paljon silmiäni ja olen ikionnellinen siitä. Olen itse paljon varmempi ja monet vaihtarit niin kuin minäkin, olemme lopettaneet välittämästä joka ikisen ihmisen mielipiteistä ja alkaneet vain olemaan omia itseään, miettimättä mitä jos joku ei pidä minusta, sillä tuo aatos ei tee mitään muuta kuin rajoita sinua. Minusta kaikkien, kellä on mahdollisuus kannattaisi/pitäisi kokea tämä, sillä et tule ikinä katumaan sitä päätöstä.

”Exchange year isn´t a year in your life it´s a life in a year”

Kaverit hassuttelemassa