Vierailut Espanjassa: hyvä vai huono idea?

Vanhemmat vierailulla Espanjassa

Noniin siis. Ns. jouluaja on ylitetty ja nyt ystävät, tuttavat ja vieraat ”saavat” tavata minua Espanjassa, ilman, että minulle syntyisi henkisiä ongelmia. Tai niin ainakin varoitetaan tuleville ja oleville vaihto-oppilaille. Vierailuiden vaarana on se, että kun läheisten täytyy lähteä, ero saattaa aiheuttaa vaihtarille ”laastarin repäisy”- tai ”arven avautumis”- reaktion. (Myös tunnettuna: ikävänä)

Vierailut ovat tietenkin, ihania ideoita, varsinkin jos sitä miettii näin: ette ole tavanneet yli viiteen kuukauteen ja paljon on päivitettävää toistenne elämistä. Mutta sitten kun miettii, että juuri kun vaihtarin elämä on päässyt raiteille vierailu kaataa, sen täysin nurin ja arkeen palautuminen onkin hanksalaa. Tietenkään kukaan ei halua sen tapahtuvan, mutta on mahdotonta arvioida miten kukakin reagoi vanhan elämän törmäämiseen uuteen (niin sanotusti). Siksi meille on asetettu raja vierailuille, sillä siihen minäkin samaistun, että jos joku olisi tullut vierailemaan minua syksyllä, ero olisi ollut pahemmassa päässä. Olen myös kuullut tarinoita molemmista päistä, mutta ehdottomasti enemmän negatiiviseen sävyyn.

Vanhemmat vierailulla Espanjassa

Oma mielipiteeni tässä aiheessa on saanut vaikutusta omista kokemuksista. Pohjustusta minun sopeutumiseeni: uskon, että minulla on ollut hyvä sopeutuminen normaaliin tai jopa nopeampaan tahtiin, kuin ”normaalisti”, sillä minulla ei ole ollut mitään suuria komplikaatioita perheen, koulun tai kavereiden suhteen. En missään nimessä sano, että minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia tai sopeutumisvaikeuksia, mutta en tuo niitä erikseen esille, sillä ne ovat normaaleja. Olin alussa kylläkin skeptinen sen suhteen, että jos minua tultaisiin tapaamaan, melkein heti joulun jälkeen, sillä tämän tiedon saadessani, olin aloittanut vasta toisen kuukauteni Espanjassa ja epävarmuutta oli monien asioiden suhteen. Yksi vinkki tuleville vaihtareille ja muille kiinnostuneille: aina kerrotaan kuinka sopeutumisprosessi menee, mutta niissä ei ikinä mainita aikoja. Äsken mainitsin, kuinka minulla oli vielä vaikeuksia toisen kuukauden aikana (tietenkin se riippuu monista asioista, kuten maasta ja kielieroista), mutta kaikki asiat eivät tule menemään omille paikoilleen sormien napautuksessa, vaan ne vaativat aikaa. Esim. jos menet kaveriporukkaan joka on ollut yhdessä lähes koko elämän ajan, et tule ymmärtämään ja olemaan heidän kanssaan niin paljon kuin he ovat vanhojen kavereiden kanssa. (Oma kokemus)

Minun äitini tuli vierailemaan tammikuun alussa viikonlopuksi ja isäni kävi tehokkaalla 24 tunnin käynnillä. Suoraan sanottuna minua jännitti ne hieman, varsinkin ensimmäinen. Miten tulisin reagoimaan siihen ja miten tulen reagoimaan heihin ja saamaan palan kotia lähelleni. Viikonloppu äitini kanssa oli ihana kaikkine jutteluineen ja uusine kokemuksineen, sekä vanhojen kertaillessa. Isäni tuli parin viikon päästä eikä kumpikaan tapaaminen olisi voinut ollut täydellisempi. Pääsin tuttuun haliin ja sain ”takaisin” yhden ikävyyden aiheuttajista… mutta vain hetkeksi. Vanhempani tuntevat minut lähes kaikista parhaiten tässä koko maailmassa ja he saivat minut ymmärtämään tilanteeni ja sanoivat täydelliset sanat. En tule olemaan täällä enää kovin kauan, halusin tai en. Olen puolivälissä matkaani, enkä tule saamaan tällaista tilaisuutta uudelleen. ”Nauti nyt, kun pystyt, sillä Suomessa kaikki on ennallaan”. Täällä olen päässyt kehittämään itseäni henkisesti niin paljon ja olen siitä iki-onnellinen. Joten päätökseni näihin tarinoihin on se, että tietenkin se tulee kirpaisemaan heidän lähtö, mutta he antoivat minulle niin paljon motivaatiota ja inspiraatiota, mitä todellakin tarvitsin tässä hetkessä. Tilannetta voi oudosti verrata rokotukseen: pikainen pisto satuttaa, mutta lopputulos on pitkän ajan apu.

Hasta luego
Aliisa!