Viimeiset viikot Espanjassa

Vaihto-oppilas kaupungilla

Vaihto-oppilaan ensimmäisistä jännityksistä ikimuistoisia hetkiä

Hola! Mulla ei oo enää montaa viikkoa jäljellä täällä, joten ajattelin kertoa vähän lähdön fiiliksistä.

Ekana sanana mieleen tulee varmaan haikeus. Tää vuosi on ollut mun elämän paras vuosi, ja en olisi ikinä voinut uskoa, että se tulisi olemaan näin hyvä. Mä muistan, kun ekana koulupäivänä mua jännitti enemmän kun koskaan ennen, ja ekana viikkona olin välkät yksin, koska en uskaltanut puhua kellekkään. Olin kauhuissani mun luokasta, kaikki vaikutti niin erilaisilta kuin mä, ja luulin, että en saisi ollenkaan kavereita. Mut oltiin laitettu taideluokalle vaikka en oo todellakaan mikään taiteilija, joten kuvistunneilla iski aina pieni paniikki, kun näin miten hyviä muut on. Luulin, että koko vuosi jatkuisi noin, mutta päinvastoin

Yhtäkkiä yks tyttö, josta tuli yks mun parhaista kavereista, pyys mua välkällä niiden kanssa. Ja siitä se lähti. Siitä porukasta tuli mulle niin hyviä kavereita, että mä ootan kauhulla kun joudun parin viikon päästä hyvästelemään kaikki. Se tulee oikeesti olemaan yks vaikeimmista asioista ikinä. En olisi koskaan voinut uskoa, että tuun saamaan tollasia kavereita näin lyhyessä ajassa, varsinkaan kun en edes puhunut kunnolla espanjaa. Oon niin kiitollinen ja onnellinen jokaisesta ihmisestä tän vuoden aikana johon oon saanut tutustua.

Vaihto-oppilas espanjalaisilla markkinoilla

Henkinen kasvu vaihtovuonna

Oon kokenut tän vuoden aikana niin paljon. Se on niin uskomatonta ajatella, miten paljon oon oppinut itestäni ja muuttunut tän vuoden aikana. En tuu palaamaan Suomeen todellakaan samana ihmisenä. Koko ajan ei oo todellakaan ollut kivaa, on ollut perheenvaihto ja joinain päivinä oon tullut itkien kotiin koulusta. Mutta yhtäkään sekuntia en vaihtaisi. En kadu päivääkään että lähdin tänne, päinvastoin. Paras päätös jonka oon tehnyt.

Vaihto-oppilas ja kaveri

Herkkiä hetkiä

Mä itken ihan super helposti, joten tässä on tullut jo muutaman kerran itkettyä lähdön takia. En haluais tuhlata näitä viimesiä hetkiä itkemiseen, mut se on helpommin sanottu ku tehty. Oon luonut tänne kokonaan toisen elämän, eri maa, eli kieli, uudet ihmiset, uusi koulu, ja ihan yksin. Totta kai se on tosi surullista että se päättyy. Oon myös tosi ylpee itestäni, koska alussa mua pelotti ihan tosi paljon, miten tuun selviimään tästä, mutta mä tein sen. Loppujen lopuksi aloin rakastaa mun koulua, löysin parhaat kaverit mun luokalta, ja kuvistunnit ei enää ahdistanut vaan kehityin nopeesti. Viimeisestä työstä sain jopa niin hyvän numeron että tuli onnenkyyneleet. Oon niin kiitollinen ihan kaikesta. En tuu koskaan unohtamaan tätä vuotta. Ihan uskomaton kokemus jota todellakin suosittelen kaikille. Nyt aion nauttia täysillä näistä viimesistä viikoista.

-Tiina