Veeran blogi #2 - viimeiset tunnelmat ennen lähtöä!

Sijoitustietoni!!!
Vihdosta viimein sijoitustiedot ovat tulleet. Ja jäi reilusti päiviäkin ennen lähtöä. Elikkä tämä tyttö hyppää lentokoneeseen 27.8.2015! Vuosi alkaa kolmen päivän soft landing campilla Lontoossa ja sieltä lähdetään sitten omaan perheeseen. Ihanaa nähdä Helsinki Vantaan lentokentällä muita Britteihin lähteviä vaihtareita. Osa onkin jo tuttuja lähtövalmennuksesta. Perheeseeni kuuluu host-mama, jolla on kaksi jo aikuista lasta sekä norjasta saapuva host-sisko! Host-mamalla on myös kaksi pientä koiraa, joten saan purkaa omasta pikku karvapallerostani johtuvaa ikävää sitten heihin. Host-mama asuu Brightonissa, joten siellä merenranta kaupungissa elellään vaihtovuosi ja Lontookin on alle tunnin matkan päässä. Ei tarvinnut Skotlannin perämettään muuttaa vaikka siitä jo melkein varma olinkin. Vaan pääsenkin paljon isompaan cityyn mihin on kotipuolessa tottunut. Koulukin vaikuttaa nettisivuista päätellen tosi mukavalta ja nykyaikaselta. Kaikkii kivoja mahollisuuksii harrastaa ja ois tosi kiva kokeilla jotain uutta. Uskon Brightonista löytyvän kyllä kaikkee mahollista uutta. Pitää vaan löytää se oma juttu. Koko host-perhe on innostunut jalkapallosta, jota olen myös itse harrastanut monta vuotta, joten jotain yhteistäkin löytyy. Norjalaisen host-siskoni kanssa ollaan puhuttu messengerissä ja sovittu jo shoppailu matkoista Lontooseen. Oi oi! Eikä kääntäjää tai sanakirjaa ole paljoa tarvittu, josta voin olla ylpeä!

Good bye partyt
Läksiäisiä vietettiin kaveriporukalla meiän mökillä ja oli kyllä mahtavaa nähdä niin ihania ystäviä. Kaikki on ollut tosi kannustavaisia ja tukenut tosi paljon, joten oon kyllä ylpee mun tytöistä. Hirvee ikävä tietysti iskee vielä siellä Englannissa, mutta näille tytsyille voi aina skypettää. Sää oli aurinkoinen ja järvivesi lämmintä. Ohjelmassa oli tietysti ruokaa, saunomista ja vaan ihan perus hengailua. Naurua ja hihittelyä. Vielä ei kyyneleitä tullut, mutta kyllä ne vielä tulevat. Niitä odotellen.
Sukulaisille läksiäisii pidetään vähän lähempänä lähtöä. Odottelen sitä salmiakin ja Fazerin sinisen suklaan vuorta, minkä ne aikoo mulle kantaa. Heh.

Pakkailua
Vaatehuone on saatu siivottua, mutta vielä pitäisi saada niitä vaatteita sinne matkalaukkuun. Aikamoinen projekti. No onneksi mulla on nyt aikaa, kun kaverit aloittaa koulun niin itse lomailen vielä pari viikkoa. En tiedä voiko sitä lomaksi kutsua jos pitää yrittää tuolta noita vaatteita sitten valkata. Adapteritkin on saatu vihdoin viimein hankittua, vaikka isä ostikin ensiksi USA:n sopivia. Tuliaiset host-perheelle vielä puuttuu, mutta eiköhän marimekkoa, muumia ja salmiakkia vielä ehdi hommata! Nyt pitää nauttia Suomen helteistä, kun ne vihdosta viimein tulevat, saunoa paljon ja syödä ruisleipää niin, että kyllästyy. Tulee niitä kuitenkin ikävä vaikka nyt saisi vähän tarpeekseen. Tunnelmat ovat yllättävän rennot vielä vaikka lähtöön on enää vähän yli pari viikkoa. Pakkailu kauhu kai ensiksi iskee mutta kyllä niitä hermonpuuskia, vatsassa olevia perhosia ja onnen sekä ikävän kyyneleitä odotellaan innolla ja kauhulla.

Lähtö terkuin,
Veera