Cupin Finaali

Vaihtarin tiimi ja Kieron Dyer
Osa jengiä ja Kieron Dyer mun vieressä

Finaali

Noh, mikäs tässä. Toukokuu oli ja meni.

Meillä oli ECFA Men’s Knockout Trophyn cupin finaali 7. toukokuuta. Sen piti olla jo aiemmalla viikolla, mutta sää oli niin huono että se peruttiin. Nyt se kuitenkin tapahtui.

Finaali pelattiin Telford AFC:n kotistadionilla Telfordissa. Hieno stadion, mutta sään vuoksi kenttä oli aika huonossa kunnossa. Ei sen väliä, molemmille sama juttu. Pelattiin siis Balby Carr Academyä vastaa finaali. Tiedettiin, miten he pelaavat ja harjoiteltiinkin siten. Peliin ei tarvinnut pelilupaa, joten sain pelata.

Telfordissa oli lehdistö paikalla, turvajärjestelyt ja siivojat. Katsojiakin oli ihan mukavasti.

Vaihto-oppilas kanteenissa
Minä ja meidän kanteenin Luke, jonka kanssa teen ens vuonna yhteistyötä nuorisoklubin kanssa.

Vaihto-oppilaan tunnelmia finaali pelissä

Peli alko, ja tiedettiin että Balby yrittää heittää pitkää palloa isoille hyökkääjillee, ja minun sekä topparipartnerin tehtävä olisi pysäyttää ne. Noh, ei siinä sitten. 10 minaa pelattu ja ne teki just sellasen maalin. Kulmatilanteesta meijän vasen laitapakki ei ollut tarpeeksi pitkä, ja omissa soi. Sama toistui 22 minuutin kohdalla, kun meitsi epäonnistu purussa. Pallo oli korkealla, ja hävisin pääpallon, joka meni maaliin. Kyllä ärsytti. Ei voinut mitään, peli jatkuu. Painostettiin koko ajan ja lauottiin ylärimaan sekä tolppaan, mutta ei vaan tehty paikoista maaleja. Kaverilla ei teknisesti mitään mahdollisuutta, mutta eka puoliaika 2-0 heille.

Toisen puoliajan alussa menin kaverin hyökkääjän kanssa samaan palloon, en ylettynyt oikealla jalalla, eikä hän ylettynyt puskemaan. Lopputuloksena hyökkääjä kaatu mun jalan päälle, joka taittui. Hänen koko paino oli sen päällä, ja en oo ikinä tuntenu nii kovaa kipua ku sillo. Tulin vaihtoon ja jalka alko turpoamaan. Kaveri teki vielä yhden maalin pelin lopussa kaikesta huolimatta, ja 3-0 turpiin tuli.

Pelin jälkeen en pystyny kävelemään, joten seuraavana päivänä menin fysiollemme. Nivelsiteet venähtäny. 3-7 viikkoa lepoa. Kyllä vähän ärsyttää. Se on vieläkin vähän kipiä, mutta parempaan suuntaan. Tunnelma pelin jälkeen oli apea, mutta ei voinut mitään.

Vaihto-oppilas ja kaveri
Minä ja Dylan

Toukokuun menoja

Olin myös 26.5 kattomassa pubissa kaverini Dylanin kanssa Mestarien Liigan finaalia Real Madrid-Liverpool. Kyllä kulttuuri on täysin erilainen kuin Suomessa. Puhuin molempien fanien kanssa ja oli todella hyvä ilta, vaikka Real voittikin pelin. Huikea tunnelma.

Muuten koko kuukausi on mennyt BTEC Level 3:sen tekemisessä ja viimeistelyssä sekä nilkan takia salitreenin lisääntyessä. Liityin uudelle salille, Martyn Ford Gymille, joka saadaan jengille ilmaiseksi ensi vuonna, sillä jään tänne. Perheenäitini tarjos mulle jalkahoidon, sillä oon ollu avuks meijän talossa aika paljon. Oli hyvä juttu jalkapalloilijalle.

Olin myös pitämässä ja koutsaamassa meidän uusis trialisteja jälleen kerran. Siellä meijän miesten jengin valmentajat tuli puhumaan ja sanoi, että voisin mennä treenaamaan ja pelaamaan heille ensi kaudeksi. Aika mahtava fiilis, sillä jos niille jo pelaa, tienaa vähän rahaa ja mahdollisuus tulla scoutattavaks.

Oltiin 30. pv myös St. Georges Parkissa taas UEFA:n A-valmentaja kurssin pelaajina. Meillä oli 4 sessiota, ja yhden session meille veti entinen Valioliigahuippu Kieron Dyer. Hyvä koutsi ja tosi mukava tyyppi.

Ei kummempia. Seuraavaan blogin parissa taas!