Kovaa työtä ei palkita ;D

Jalkapallojoukkue
Joukkuekuva ennen semi-finaali peliä

Joo elikkä uutta blogia taas kehiin. Nyt on maaliskuu eletty eikä ollu mikään tosi kiinnostava kuukausi. Jalkapallon osalta nyt 9kk ilman pelilupaa joten alkaa pikkuhiljaa jo ärsyttämään. Tiedän että saan sen ens vuonna mut tää vuos oli tietyl tapaa iha hukkaa menny. No mitäs sitä valittaa, asialle ei mitään voi joten kovaa reeniä ja kehitytään joka päivä paremmaks.

Olin tos yks tiistai Colchesterissa samankaltaisissa tryouteissa mitä edellisissäkin. Tehää täst dramaattisempaa tarinankerrontaa (perustuu tositapahtumiin);

Oli ihana maanantai. 12. Päivä. College ja sieltä suoraan bussiasemalle Davidin kanssa. Tarkoituksena mennä Colchesteriin samanlaisiin tryoutteihin ku mitä ollaa käyty ennenki. Odotettiin tosi paljon, kerrottiin että ison luokan scoutteja tulossa katsomaan treenejä. Matkustettiin eka Lontooseen ja Lontoosta Colchesteriin. Colchesterin treenikeskuksessa piti olla viimeistään 9.45 tiistaiaamuna. Oli sovittu, että yövytään Davidin kaverilla ja lähetään aamulla aikasin treenaa.

Katukuvaa Englannista
Kuva Colchesterin shoppailukadusta

Kello 22.40 saavuttii Colchesteriin. Davidin frendi ei vastannu viesteihin tai puhelimee joten tosi nastaa. Vaellettiin etsien niitten kotia tai jotain yösijaa mutta turhaan. Viimein, klo 23.20 se vastas viesteihin ja löydettiin niiden talolle klo 23.45. Oli nälkä, ei ollu syöty mitään moneen tuntii, väsy ja jano. Nukuttii sohvalla jossa oli hemmetin , ei peittoa jne. Todella epämukava. Sain ehkä 2 tuntia unta. Jouduttiin lähtemään Davidin frendiltä 6 aikaa aamulla ilman aamupalaa ja väsyneinä. Mentiin etsimään kauppaa ja löydettiin ja eräs nainen tarjoutui ostamaan meille ruokaa kun kuuli tapahtuneen. Ruoka ei ollut mitään täydellistä, mutta edes jotain.

Päästiin sit aikasin Colchesterin treenikeskukseen sisään ja väsytti mut sellast se elämä on. Venattiin pari tuntia ennen treenien alkua ja vihdoin ne alko. Mutta, ei scoutteja. Ihmeteltiin, mutta treenattiin silti. Yhtiön nettisivuilla lukee selvästi kuinka paljon scoutteja tulee mutta ei yhtään. Valmentajat kerto, et tää tapahtuma on hieman erilainen. Tosi kiva. Noh, ei ne reenit hyvin mennykkään enkä ihmetelly et en tullu valituks mut ei haittaa. Täs on elämä eessä.

Joo, mitäs muuta, päästiin yhdessä Cup-kilpailussa finaaliin ja meistä tehtiin myös juttu Birmingham Mail-lehteen. Finaali on 3. toukokuuta Bescot areenalla eli Walsall FC:n kotistadiumilla, jossa oon ollu VIP aitiossa kattoo Walsallin peliä. Aika magee tapahtuma tulee olee.

Olin myös kokemassa Birminghamin yöelämää kuuluisalla Broad Streetillä, missä sijaitsee monenmoista casinoa ja baaria. Kävin Grosvenor-casinolla, ja voitinkin rahaa mutta ei oikein tää yöelämä oo mun juttua. Humalaisia ihmisiä ja seköpäitä on siellä just aika paljon joten ei oikee nappaa metsille.

Salia joka viikko tullu tehtyä ja lihastakin tullu. Ainoo huono homma et ylirasitin nyt oikeen puolen yläselästä joten piti ottaa vähän rauhallisemmin sen kanssa.

Mut jatketaa huhtikuus. Ciao.

Kasinolla
Minä Grosvenor-casinolla