Tuomaksen blogi #7 - havaintoja paikallisesta kulttuurista



Vaikka vaihtovuonnaan ei tekisi muuta kuin pitäisi huolen, että pysyy sinä "outona," yksinäisenä ulkomaalaisena, joka tekisi vaihtovuodestaan mahdollisimman värittömän, elämysvapaan unentäytteisen kymmenen kuukautta, silti vuotta ei voisi kutsua turhaksi. Pelkällä läsnäolollaan kouluvuoden ympäri uudessa maassa opettaa sinua, jos osaa havaita, mitä ympärillään tapahtuu. Toisin sanoen reilun viiden kuukauden ihmettely on tuottanut tulosta ja olen valmis jakamaan havaintoni ympäristöstä, erityisesti ihmisistä.

Havainto nro. 1 Pukeutuminen
Suoraan sanoen ketään täällä asuvista nuorista (muutamia valopilkkuja lukuunottamatta) ei lähtökohtaisesti kiinnosta, miten pukeutuvat. Jotkut tulevat kouluun pyjamoissaan, jotkut täydessä armeijavaatetuksessa. En sano, että siinä on mitään väärää, ettei kiinnitä pukeutumiseensa huomiota lainkaan. Kuitenkin koulussani sitä näkee asukokonaisuuksia, mitä en ikinä näkisi Suomessa, ikinä. Todella yleistä koulussani on myös vihreänruskeat metsästysvaatteet. Tämän miellän kuitenkin Minnesotalaiseksi tavaksi, missä joidenkin elämä muodostuu pelkästään metsästyksestä. Paikalliseen "muotiin" kuuluu myös sukat ja sandaalit, erityisesti tytöillä. Heidän muotimaailmaansa kuuluu myös isot hupparit, jotka on yleensä varustettu koulun logolla. Olen myös oppinut, kuinka ihmisten ykkösprioriteetti on mukavuus, siis ihan kaikessa. Tästä johtuen venyvät urheilutekstiilit sekä löysät verkkarit ovat löytäneet tiensä Amerikkalaisten sydämiin. Paikallisten pukeutumisetikettiin kuuluu esimerkiksi, että kaikkien vaatteiden on oltava vähintään pari kokoa liian isot, vähintään yksi vaate aina päällä, jossa on koulun logo sekä shortsien on pojilla oltava yli polven.

Havainto nro. 2 Metsästys

Asun Suomessa pääkaupunkiseudulla, joten minun on vaikea sanoa, kuinka yleistä kehä-III ulkopuolella metsästys sekä yleinen luonnonläheisyys on. Itse kuitenkin koen paikallisten intohimon kuolleita eläimiä kohtaan suurena erona, mihin olen tottunut. Täällä ihmisillä ei ole tapana pitää matalaa profiilia mieltymyksistään. Paikalliset näyttävät ylpeinä, että he asuvat parin tuhannen asukkaan kaupungissa, missä metsästys on kova juttu. Ympärilläni useat ihmiset omistautuvat elämäntyyliinsä täydellä sydämellä: maastonvärinen oksien- sekä lehtientäytteinen huppari, josta alaspäin mentäessä vastaan tulee mutatahroja täynnä olevat farkut, sekä maan tasolla loistaa joululahjaksi saadut hirvisukat, joita ympäröi maastosävytteiset crocsit. Jos koulussa saisi pitää hattua sisällä, käytävillä vilisisi luultavasti kaksinumeroinen luku oransseja metsästyslippiksiä. Huomasin yksi päivä paikallisella ostarilla, kuinka ulkoiluliikkeet ovat tajunneet panostaa markkinointiaan naisia kohtaan, jotka eivät perinteisesti ole yhtä kovia metsästäjiä kuin miehet. TV-mainoksiin sekä kauppoihin on saapunut pinkkejä maastoväritteisiä paitoja ja muita varusteita, joilla odotetaan naisten innostuvan metsästyksestä. Intohimonsa ilmaisemiseen liittyy myös vahvasti sosiaalinen media. Kyllähän sitä pitää laittaa kuva (tai viisi) omasta saaliistaan. Tietenkin myös pitää ilmoittaa kaverin kuvaan, jos oman saaliinsa sarvet olivat isommat kuin kaverin.

Havainto nro. 3 Ihmisten käyttäytyminen

Niin kuin jenkkien lukio vastaa aika lailla suomalaista ylä-astetta niin lukiolaisten käyttäytyminen vastaa ylä- astelaisten käyttäytymistä. Suomessa nuoret kokevat, että lukioon pääseminen on iso askel, joka vaatii välitöntä kypsymistä kohti aikuisuutta. Täällä koko yhteiskuntakin on rakentunut sen ympärille, että lukiolaisia pidetään vielä pieninä lapsina, kunnes he lähtevät yliopistoihin. Aikuiset ja koulu ottavat paljon vastuuta lapsen koulunkäynnissä toisin kuin Suomessa, missä ainakin koulu olettaa nuoren hoitavan itse asiansa. Suomalaiset ovat tunnettuja rehellisyydestään. Epärehellisyys ilmenee ympärillä erilaisissa muodoissa, niin vitsinä kuin myös totisena valehteluna. Jotenkin tuntuu, että kaikilla on täällä syvälle pienestä pitäen sisään rakennettu systeemi, pitämään huolen, että tilanteen vaatien on aina valmiina keksimään jotain omaa elämäänsä edistävää tarinaa. Systeemiin kuuluu myös tietynlainen varaus kaikkea kohtaan, mitä kuulee, ettei itse joudu virheellisen tiedon kohteeksi. Täällä siis sinisilmäisyyttä kutsutaan suoraan tyhmyydeksi. Suomalaisilla on myös tapana lukea tilanteita kirjaimellisesti. Jenkkien tyyliin kuitenkin kuuluu kaikenlaisesta puhuminen ja asioiden lupaileminen, mutta on eri asia siirtää lupauksensa käytäntöön.
- Tuomas