Tuomaksen blogi #10 - Rugby!



Kevättä odotellessa tajusin, että minun pitäisi alkaa miettiä, pelaanko vai enkö pelaa mitään urheilua keväällä. Vaihtoehtoja oli vähän. Koulussani pojille tarjotaan kahta eri lajia kouluvuoden lopussa: baseballia ja yleisurheilua. Atleettisesta näkökulmasta minua ei kiinnostanut ollenkaan yleisurheilu, joten suunnitelmana oli pelata baseballia. Baseball on "amerikkalaisten laji" ja sen pelaaminen tulisi varmasti olemaan hieno kulttuurillinen elämys. Ongelmaksi kuitenkin ajan myötä muodostui todellisuus, joka sanoi, että minun mahdollisuuteni päästä koulun edustusjoukkueeseen on todella pieni. Baseball kun on melkein kokonaan taitolaji. Tässä tapauksessa yleinen urheilullisuus sekä kohtuullisen hyvä pallosilmä eivät auta, jos haluaa joukkueeseen. Vaikka olisinkin päässyt joukkueeseen, niin siellä ei olisi tullut välttämättä peliaikaa.

Olin jo harkitsemassa mahdollisuutta, etten harrasta mitään lajia ja jatkan pelkkää kuntosalilla käyntiä. Muutama kaverini kuitenkin vinkkasi, että sopisin hyvin heidän useamman koulun yhdistettyyn rugby-joukkueeseensa. Hetken suostuttelun jälkeen olin valmiina kokeilemaan tätä minulle melkein tuntematonta lajia. Rugby ei kuulu USA:n suosituimpiin lajeihin, eikä sillä ole samalla tavalla liitoksia paikallisten kulttuuriin kuin baseballilla. Kuitenkin lajin fyysinen haastavuus ja aggressiivisuus kiehtoivat minua jollain tavalla. Mietin, että rugbylla on eniten annettavaa minulle viimeisten kuukausieni aikana.

Nyt olen pelannut ensimmäiset kolme rugby-peliäni. Ennen ensimmäistä peliä olin ollut muutamissa harjoituksissa ja olin katsonut lukuisia rugby-otteluita. Kuitenkin saadessani pallon ensimmäistä kertaa käsiini kaikki teoriassa opitut opit haihtuivat savuna ilmaan. Kun nostin pääni ylös, edessäni avautui näkymä, mikä täyttyi vastustajista, joiden ainoa tehtävä oli saada minut maahan, mitä tahansa se vaatisi. Vastustajista suurin osa oli minua vähintään parikymmentä kiloa painavampia. Valmentajien ainoat sanat ennen peliä olivat: "kyllä se menee ihan hyvin Tuomas". Nähtävästi he luottivat minun muutamassa viikossa syntyneisiin rugbykykyihini tai halusivat minun oppivan lajin hienoudet kantapään kautta. Näihin hienouksiin kuuluu esimerkiksi ensimmäistä kertaa taklatuksi tuleminen. Saadessani pallon ohitin muutaman vastustajan ja intoa täynnä leikkasin selkä suorana keskelle kenttää, missä minua odotti 220 paunan eli noin sadan kilon omaava vastustaja. Hän taklasi minut maahan samalla kaatuen päälleni. Silloin tajusin, kuinka taklatuksi tuleminen pelissä on täysin eri asia, kuin saman tapahtuminen harjoituksissa. Pelissä vastustajat vetävät 120-prosenttisesti joka tilanteeseen ja yrittävät satuttaa ja väsyttää sinun kroppaasi jokaisella iskulla. Kipeiden kylkiluiden vastineeksi pääsin sukeltamaan vastustajan maalialueelle pallon kanssa viiden pisteen arvoisesti. Tätä onnistumista kutsutaan rugbyssa try:ksi, joka siis vastaa jenkkifutiksen touchdownia.

Rugbyssa iso osa lajia on iskujen vastaanottaminen. Toisin kuin jenkkifudiksessa rugbyssa peli ei katkea jokaisen taklauksen jälkeen vaan peli jatkuu. Peli rullaa jatkuvasti eteenpäin eikä kentällä ole aikaa jäädä makoilemaan kipuja pois, vaan pitää nousta heti ylös ja olla valmiina ottamaan uusia iskuja vastaan. Lajia pelatessa pitääkin olla erilaisessa mielentilassa, mitä tavallisesti olisi. Pitää pelata mentaliteetilla, ettei pelkää mitään tai ketään. Ei saa pelätä, että satuttaa itsensä syöksyessään kaikin voimin pelitilanteeseen. Joukkuekaverini sanoivat minulle, että jos on pelaa arasti, niin satuttaa itsensä. Lajia kuitenkin kuvaillaan herrasmiesten lajiksi, joka on mielestäni täysin totta. Pelin jälkeen viholliset ovat kavereita, eikä kukaan kanna kaunaa aiemmista pelitapahtumista. Ihmisillä on tapana sanoa, että rugby on huligaanien laji, mitä pelaavat herrasmiehet ja Amerikkalainen jalkapallo puolestaan on herrasmiesten laji, mitä pelaavat huligaanit. Tämäkin pitää mielestäni harvinaisen hyvin paikkaansa. Rugbyssa ollaan jätetty sivuun jenkkifutiksen tapaiset testosteronipullistelut sun muut uhoamiset sivuun ja keskitytään olennaiseen eli itse lajin pelaamiseen.
-Tuomas