Tuomaksen blogi #6 - Isäntäperheeni

Kesäkuun puolivälissä puhelimeni soi vähän keskipäivän jälkeen. Olin yksin kotona ja vastasin puhelimeeni, mikä värisi merkkinä exploriukselta tulevasta puhelusta. Muistan, kuinka ääni toisessa päässä toisti, kuinka minun pitäisi tietää, mistä puhelussa oli kyse. Olin hämmentynyt. Hetken arvuuttelun jälkeen, sain tietää, että joku perhe haluaa minut vaihto-oppilaakseen Minnesotaan. En tiennyt, miten reagoida tilanteeseen. Yhdeksän kuukauden jatkuva odottaminen oli tullut päätökseen.

Perheen löytämisen jälkeen, minulle lähetettiin muutaman tiedoston verran tietoa perheestä. Sain tietää kaiken olennaisen perheestäni. Näin tulevien perheenjäsenteni iät, nimet sekä harrastukset kuten myös tulevan osavaltioni, paikkakuntani ja kouluni. Viestittelin myös ennen lähtöäni minua vuotta vanhemman host-veljeni kanssa, joka nostatti jännitystäni entisestään. Kaikista tärkeimpiin kysymyksiin en kuitenkaan saanut vastauksia, kun vasta perheeseen päästyäni. Onko perheeni mukava tai rento? Miksi he halusivat juuri minut perheeseensä? Tulenko perheen kanssa toimeen? Millainen perhe on todellisuudessa kaiken saamani informaation takana?

Lopulta pitkään odotettu päivä saapui. Perhe oli odottamassa minua paikallisella lentokentällä suomenlipulla varustettu kyltti mukanaan. Ensivaikutelma perheestäni oli kaikkea, mitä olin toivonut: mukava, vieraanvarainen sekä rento. Muistan kuinka yritin miettiä muutamaan kertaan kaikkea mitä sanon ensimmäisen viikkoni aikana, etten vain sanoisi mitään väärää ja loisi huono ensivaikutelmaa. Tulenhan kuitenkin viettämään tulevan vuoteni kyseisten perheenjäsenten kanssa samassa talossa. Huonolle ensivaikutelmalle ei siis ollut varaa.

Olen ollut kaiken kaikkiaan tyytyväinen perheeseeni. Tietenkin se on erilainen mihin olen Suomessa tottunut, mutta eroihin on ollut kohtuullisen helppo sopeutua, eikä perhekään ole puolestaan vaatinut minun muuttuvan ja on antanut minulle paljon vapauksia. Minun on vaikea antaa erityisemmin neuvoja vaihto-oppilaille, joilla on ongelmia perheidensä kanssa, sillä itse en ole kokenut perheeni kanssa vielä mitään suurempia vastoinkäymisiä. Toisen perheen talossa elämisessähän on kyse sopeutumisesta, mutta toisaalta tiedän tilanteita, missä sopeutuminen ja perheen kanssa toimeen tuleminen on ollut mahdotonta. Mielestäni sitä pitää osata tunnistaa vaihto-oppilaana, milloin mahdolliset ongelmat perheen kanssa ovat sillä tasolla, että ne vaikuttavat liikaa vuodesta nauttimiseen. Itse voinkin olla tyytyväinen, että en ole joutunut vaihtamaan perhettä ja, että olen löytänyt oikean aaltopituuden minun ja uuden perheeni välillä.

- Tuomas