Tuomaksen ajatuksia ruokakulttuurista USA:ssa



Kaikki tuntee amerikkalaisen ruokakulttuurin. Kaikki, mitä ihmiset laittavat suuhunsa on upotettu vähintään kerran rasvaan, friteerattu useaan otteeseen, sokerikuorrutus täydentämään makuelämystä sekä loppuviimeistelynä kermaa tämän kaiken amerikkalaisuuden kiteytymän päälle. Äskeinen kuvaus on kaikessa yksinkertaisuudessaan niin lähellä totuutta, että tekee mieli ottaa seuraava kone takaisin Helsinki-Vantaalle, ottaa ensimmäinen näköpiiristäni löytyvä taksi ja mennä koululleni nauttimaan "sitä kuuluisaa" pinaattikeittoa. 

"Tuomas, haluatko suklaahippuja pannukakkuihisi?" kuuluu alakerrasta. "Sure," vastaan alistuneena tajutessani, että hedelmät ja kaurapuuro jäi taas viimeisellä kauppareissulla kaupan hyllyille. Seuraava ateriani löytyy hiekanruskean paperipussin pohjalta, perinteinen kotona valmistettu koululounas. Tämä on yleensä ainoa ateria päivässä, mikä rehellisesti sanoen pitää minut raiteilla. Lounaaseen kuuluu yleensä leipä, jogurtti, hedelmä sekä joku keksipaketti tai kakunpala, sillä pitäähän lounaassa aina joku pieni herkku olla. Näin host-äidilläni on ollut tapana sanoa. Koulun jälkeen kotona odottaa erilaisia välipalavaihtoehtoja välipalapatukoista hillovoileipiin, kunnes on päivällisen aika. Oho, taas pizzaa. Vasta kolmas kerta tällä viikolla. Host-isäni huomauttaa minua, että kyllähän me söimme hampurilaisia eilen.

Kuvailemani arkipäivä on jokaisen pikkupojan unelma. Siitä se on kuitenkin mielestäni yhtä kaukana kuin vihreä väri amerikkalaisten lautasilla. Älkää ymmärtäkö minua kuitenkaan väärin, rakastan syömistä, erityisesti kaikkea epäterveellistä. Kyse on kuitenkin jatkuvasta, jokapäiväisestä tavasta, joka johtaa minut lähelle terveysongelmia. Paikalliset ovat vuosien syömisen jälkeen tottuneet maansa ruokakulttuuriin. Heille minun kärsimykseni ovat jokapäiväistä elämää. Jotkut vaihto-oppilaat Amerikassa luultavasti rakastavat jenkkien perinneruokia ja niin minäkin, mutta tietyssä kohtuullisuudessa. Syy, miksi kirjoitan juuri amerikkalaisesta ruokakulttuurista ja vielä näin provokatiivisella tyylillä, johtuu syvästä intohimostani puhtaaseen, terveelliseen, kotiruokaan. Ruoka on myös valtava tekijä kuntoomme, mielentilaamme sekä yleisterveyteemme.  

Siihen on myös syynsä, miksi täkäläiset laittavat kehoonsa parin sadan kalorin suupaloja. Jos menee ruokakauppaan, huomaa, että vihannekset sekä hedelmät ovat kaupan kalleimmat tuotteet. Kauppojen leipävalikoimat on pumpattu täyteen leipiä, jotka ovat valkoisempia kuin Minnesotan ensilumi. Host-vanhempani eivät epäröi laittaessaan muutaman dollarin pakastepizzoja uuniin. Miksi he epäröisivät? Pakastepizzat ovat halpoja, hyvänmakuisia, helppoja tehdä sekä ne pitävät hymyt lasten kasvoilla.

-Tuomas