Tuomaksen blogi #1 - Fiilikset ennen lähtöä!

Hei kaikille!
Olen 17-vuotias poika Espoosta, joka tulee viettämään tulevan vuotensa USA:ssa, Minnesotan osavaltiossa. Tällä hetkellä en harrasta mitään urheilulajia vakituisesti, vaikka olenkin suuri urheilun ystävä. Ainoa urheilu, mitä teen tällä hetkellä on kuntosalilla käyminen (silloin, kun jaksan). On käsittämätöntä ajatella, että reilun kuukauden päästä löydän itseni valtameren takaa asumassa maassa, missä asuu noin kuusikymmentä kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa. Vielä käsittämättömämpää on se, että hain vaihto-oppilaaksi viimeisillä hetkillä. Siitä lähtien matka on ollut pitkä. Tapaamisia, koulutuksia, papereiden täyttöä sekä enimmäkseen odottamista. Pitkin matkaa olen aina varmistunut enemmän ja enemmän siitä, että vaihto-oppilaaksi lähteminen on oikea valinta. Muistan kuinka epäröin vaihtoon lähtöä. Mietin, että menetän yhden vuoden rakastamassani maassa, Suomessa. Muistan kuitenkin ratkaisevan tekijän, milloin päätin hakevani vaihto-oppilaaksi. Kysyin itseltäni kysymyksen. Kumman tulen muistamaan paremmin kolmenkymmenen vuoden päästä? Vuoden Suomessa vai vuoden vaihto-oppilaana? Silloin tajusin sen. Vaihto-oppilasvuosi tulisi olemaan unohtumaton kokemus! Siitä jäisi enemmän käteen, kuin 10 vuodesta Suomessa. Sujuva, luonteva ja osaava englanninkielentaito, satoja erilaisia kokemuksia, uuden kulttuurin oppimista ja tavallaan uuden elämäntyylin löytämistä.

En tiedä oikein mitä ajatella. Alle viikko sitten olin vielä ilman isäntäperhettä ja olin sulkenut vaihto-oppilasvuoteni ajatusteni ulkopuolelle. Miksi? Koska vihaan odottamista. On helpompaa olla ajattelematta vaihtovuotta kuin miettiä sitä jatkuvasti. Kysymyksiä on yksinkertaisesti vain liikaa, mitä päässäni liikkui, ennen kuin sain tietää isäntäperheeni. Mihin osavaltioon pääsen? Keitä tulevassa perheessäni on? Asunko isomman kaupungin reunalla vai pienessä kylässä keskellä peltoa. Lopputulos on se, että vaihtoehtoja on miljoonia ja liika asioiden spekuloiminen ja itsensä piinaaminen miettimällä erilaisia vaihtoehtoja on turhaa. Pieni vinkki. Jos ei ole vielä saanut sijoitustietojaan ja isäntäperhettään, niitä on turha miettiä. Näin tein itse, sillä odotin syksyn lopuilta sijoitustietojani aina kesäkuun puoleenväliin saakka.

Aikaisemmin en odottanut vaihtoon lähtöä. Odotin, että saisin tietää isäntäperheeni ja, missä tulen asumaan. Nyt odotan puolestaan, että pääsisin jo lähtemään. Kaikki oli vielä viikko sitten abstraktia. Ei perhettä. EI osavaltiota. Melkein kymmenen miljoonaa neliökilometriä sijoitustilaa. Yhdessä päivässä kaikki konkretisoitui. Ensimmäistä kertaa minua ottaa päähän se, että kesälomani on niin pitkä ja, että lähtöni on vasta elokuun puolella.

Tulen siis viettämään vaihtovuoteni Minnesotassa, Duluthin kaupungissa. Duluthissa asuu noin 80 tuhatta ihmistä, mutta host-perheeni asuu kuitenkin kymmenen minuutin matkan päässä kaupungin keskustasta keskellä metsää. Tulevaan perheeseeni kuuluu isä, äiti sekä kolme veljeä, joista vanhin on minua vuotta vanhempi. Kahdesta muusta veljestä toinen on minua vuoden ja toinen neljä vuotta nuorempi. Kaikkia veljiä yhdistää sama tekijä, urheilu. Kaikki pojat ovat perus-sporttisia urheilun suurystäviä, jotka kuluttavat vapaa-aikansa juoksemalla harjoituksista toisiin. Harjoitusten jälkeen loppuilta kuluukin paikallisen urheiluseuran TV:stä tulevan ottelun seuraamiseen. Itse uskon pystyväni samaistumaan sellaiseen elämään.

Olen puhunut tulevan perheeni kanssa ja koko perhe odottaa suuresti saapumistani. Perheellä on suunnitelmissa viedä minua katsomaan paikallisia nähtävyyksiä, joihin lukeutuu paikallisia urheilutapahtumia, mahdollisia vierailuja lähiosavaltioissa sekä ostosten tekemistä USA:n suurimmassa kauppakeskuksessa, Mall Of Americassa. Perheellä ei ole ennen ollut vaihto-oppilasta, mutta vanhimmalla veljistäni (Nick) oli samassa koulussa Saksalainen vaihto-oppilas kenen kanssa hän oli kuulemma erittäin hyvä ystävä. Ehkä tämä vaikutti perheen valintaan ottaa vaihto-oppilas.

Nyt on enää viimeiset viikot jäljellä ennen lähtöä. Suunnitelmissa olisi tehdä mahdollisimman paljon mahdollisimman Suomalaisia asioita. Muutan saunaan asumaan ja elän pelkällä ruisleivällä, mämmillä ja vanhoilla jääkiekkoselostuksilla viimeiset viikkoni. Vietän päivät yksin kuunnellen Sibeliusta ja lukien kalevalaa myrtynyt ilme päällä, kunnes lopulta olen valmis matkaamaan toiselle puolelle maapalloa ja valmiina pumppaamaan suoniini Amerikkalaista sinipunaista verta, uusia kokemuksia sekä ylenpalttista positiivisuutta.

(kaikki, jotka eivät ymmärtäneet Suomalaista huumoriani – en oikeasti ole muuttamassa saunaan)

Hyvää loppukesää kaikille!

-Tuomas-