Emilian blogi #1 - Tieni vaihtariksi



Olen Emilia, pian 17-vuotias tyttö Espoosta. Lähden USA:han vaihto-oppilaaksi lukuvuodeksi 2016-2017. Vaihtoon lähtö on ollut jo pitkään suuri unelmani ja tuskin maltan odottaa, että pääsen toteuttamaan sen. Lähden elokuun 10.päivä ja ensiksi suuntana on New York. Siellä järjestetään neljän päivän Soft Landing Camp, jonka jälkeen suuntaan isäntäperheeseen. Tulevan vuoteni vietän Minnesotassa.

Miksi lähden vaihtariksi?
Tähän kysymykseen olen törmännyt useaan otteeseen menneen vuoden aikana. Se tuntuu kiinnostavan lähes kaikkia, joiden kanssa aiheesta keskustelen. Lähden vaihto-oppilaaksi, koska haluan saada uusia kokemuksia ja oppia uutta, erilaista ja mielenkiintoista kulttuuria. Haluan myös parantaa kielitaitoani ja saada uuden ihanan perheen ja ystäviä ulkomailta. Koen myös vaihtariksi lähdön olevan hieno mahdollisuus koetella omia rajojaan.

Lopullisen päätöksen vaihtoon lähdöstä tein 9.luokan lopulla, kun koulussamme kävi edellisen vuoden vaihto-oppilas kertomassa omasta vaihtovuodestaan. Luin myös muiden vaihtareiden blogeja. Muutaman kerran ehdin myös miettiä, josko en lähdekään, mutta aina lopulta lähteminen vei voiton.
En ole katunut päivääkään tätä valintaa. Kevään ja kesän aikana tunteeni ovat kyllä vaihdelleet laidasta laitaan: useimmiten olen innoissani ja valmiina lähtemään ja toisaalta olen miettinyt sitä, kuinka selviän koti-ikävästä ja mitkä asiat muuttuvat Suomessa sinä aikana, kun olen poissa.
Välillä tuntuu hurjalta ajatella, että jätän elämän täällä Suomessa 11 kuukaudeksi. Silti se on vain vuosi elämästäni ja tulen saamaan siltä paljon enemmän kuin osaan edes kuvitella.  



Sain Host-perheen!

Muistan edelleen sen päivän helmikuussa hiihtolomaviikolla, kun heräsin pirteästi ilman herätyskelloa. Tein aamupalaa ja samalla huomasin yhteyshenkilöltäni tulleen sähköpostin. Hän kyseli, olenko kotona tänään, koska oli kuulemma uutisia. Sydän hyppäsi kurkkuun ja äitikin oli innoissaan keittiössä, koska arvasi, että olin saanut isäntäperheen. Vastasin samantien sähköpostiin ja pistin puhelimeni äänet päälle. 

Olin juuri haukkaamassa leipää, kun puhelin soi. Menin huoneeseeni rauhassa juttelemaan, jolloin yhteyshenkilöni kertoi, että olen saanut sijoitustiedot ja host-perheen! Puhelun jälkeen sain sähköpostiini lisätietoa perheestä ja tulevasta koulusta.
Lähden Minnesotaan, Saint Michaeliin, jossa on noin 17 000 asukasta. Host-perheeseeni kuuluvat äiti, isä ja kaksi isosiskoa sekä kaksi ihanaa koiraa. Toisen siskoni kanssa käyn samaa koulua ja toinen opiskelee toisessa kaupungissa. Host-perheelläni ja minulla on paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita urheilusta musiikkiin. He tykkäävät ulkourheilusta, kuten juoksusta ja pyöräilystä sekä tenniksestä ja jalkapallosta.

Ilmasto Minnesotassa on melko samanlainen kuin Suomessa. Talvi on yleensä kuitenkin vähän leudompi ja lyhyempi ja kesä tulee aikaisemmin. Koulu, johon menen on ”hieman” isompi kuin kouluni täällä Suomessa. Siellä on noin 1800 oppilasta ja se on viiden minuutin ajomatkan päässä kotoa.
Muutama päivä sijoitustietojen saamisen jälkeen host-perhe lähetti minulle sähköpostikirjeen ja liitteenä kuvia. Sen jälkeen he tekivät WhatsApp- ryhmän minulle, vanhemmilleni ja heille sekä erillisen ryhmän suomivanhemmilleni ja host-vanhemmilleni. Samana päivänä juttelimme 8 tuntia vastaillen toistemme kysymyksiin ja tutustuen toisiimme paremmin WhatsAppissa.

Kevään aikana olemme myös jutelleet Skypessä muutaman kerran host-siskoni sekä koko perheen kanssa. Lisäksi olen jutellut host-siskoni kanssa WhatsAppissa paljon kahdestaan tulevasta koulustani, harrastuksista, pukeutumisesta ja kavereista. Olen myös saanut videoita tulevasta kodistani ja huoneestani.
En meinannut uskoa todeksi, että sain sijoitustiedot jo helmikuussa, sillä olin varautunut saamaan tiedot vasta kesälomalla. Host-perheen saaminen teki entistä enemmän todelliseksi sen, että olen todella lähdössä vaihtoon ja innostukseni kasvoi entisestään. Olen ollut host-perheeni kanssa yhteydessä lähes päivittäin ja koen sen helpottavan lähtöäni. Tuntuu, että olen menossa jo melko tuttuun perheeseen.
-Emilia