Koulunkäynti Amerikassa on hurjan erilaista kun Suomessa. Tämä on aihe mitä käsitellään varmastikkin jokaisessa vaihtariblogissa, mutta se tulee olemaan merkittävin tekijä jokaisen vaihto-oppilasvuodessa, joten ei sitä kannata sivuuttaakkaan. Kaikilla on varmasti jonkinnäköinen mielikuva Amerikkalaisesta koulunkäynnistä, ja nämä mielikuvat useimmiten perustuu amerikkalaisiin tv-sarjoihin tai leffoihin. Vaikka sarjat sun muut ehkä antaakin jonkinnäköistä tienviittaa, on todellisuus kuitenkin aina erilaista, kun mitä odottaa. Ajattelin nyt tässä postauksessa kertoa vähän koulunkäynnistä ja antaa mahdollisesti muutamia vinkkejä ja omia mielipiteitä koulunkäyntiin liittyvissä asioissa.

Voisin nyt ekana alottaa vähän pinnallisista jutuista, koska ainakin tyttöjä tälläiset asiat nyt yleensä kiinnostaa. Elikkäs puhutaanpas ihan ekana pukeutumiskoodista. Varmaan turha sanoa, että pukukoodit vaihtelee kouluittain, joten vaikka mun koulussa onkin seuraavanlaiset pukeutumissäännöt, ei se tarkoita että jokaisessä koulussa olisi samat. Mutta jaan tämän teille sen takia, että saa vähän sellaista mielikuvaa, että mitä saattaa olla tulossa vastaan. Lähinnä nää pukukoodit koskee vain tyttöjä, mutta ainut pukukoodi joka koskee sekä tyttöjä että poikia on se, ettei hattuja, taikka maskeja saa pitää koulussa, edes teemapäivinä. Muita ohjeita pukeutumiseen on, että ei saa käyttää reiällisiä housuja, legginsejä taikka jegginssejä ellei paita yletä yli reisien puolivälin, ja yleinen mekon pituusraja on polviin saakka. Lisäksi rintsikoiden olkaimet eivät saa näkyä ja tottakai liian avonaiset paidat ovat myös kielletty. Suomessa koulupukeutuminen on tosi paljon ’’muotitietoisempaa’’ kun täällä, ja harkitsisin muutenkin niiden edestä nyöritettyjen paitojen käyttöä Amerikassa. Täällä ollaan muutenkin paljon konservatiivisempia (riippuu tottakai missä asuu, kerron edelleen omasta kokemuksesta) ja koulupukeutumiseen ei panosteta. Hyvä vinkki on laittaa jotain tosi normaalia ensimmäisenä päivänä päälle, ja koulussa sitten voi vähän katsella ympärilleen, että näkee minkä tyyppisiä vaatteita muut käyttää.

Itse opiskelukin eroaa suomalaisesta tavasta aikalailla. Täällä tunnit koostuu siitä että kopioidaan muistiinpanoja ja katsotaan leffoja taikka dokumentteja. Muistiinpanot on yleensä tekstejä, joissa on aukkoja, ja sitten powerpointtien edetessä täytetään puuttuvat sanat. Täällä mun koulussa jokaisessa aineessa pidetään keskellä viikkoa testi ja sitten perjantaisin on koe, jossa katsotaan mitä viikon aikana on tullut opittua. Kokeita on joka viikko, mutta yleensä aina kokeet ovat monivalintakokeita ja yleisesti ottaen kokeiden taso ei ole hääppöinen, mutta kyllä monivalintakokeetkin saa tehtyä hankalia! Sanoisin että kokeista ei kannata ottaa liikaa paineita, tai koulusta muutenkaan, sillä täällä saadut arvosanat/kurssit eivät vastaa Suomen opetussuunnitelmaa. Lisäksi meillä suomalaisilla on tosi hyvä pohja koulujuttujen suhteen, joten ei hätää. Läksyäkään en ole tän ekan lukukauden aikana saanut kun kerran tai kaksi, ja olen niihin käyttänyt aikaa ehkä yhteensä 15 minuuttia. Teknologiaa (tietokoneita, ipadeja, smartboardeja) ei juurikaan käytetä, kaikki tehdään ja kirjoitetaan käsin, mutta toisaalta se ei haittaa, sillä eipä täällä ole pahemmin mitään tullut kirjoitettua.

Opettajat on täällä aivan super ihania. Opettajia kutsutaan aina sukunimillä, ja etuliitteeksi laitetaan sir, mrs taikka coach, jos kyseessä on valmentaja. Täällä etelässä opettajia puhutellaan muutenkin tosi kohteliaasti, aina pitää muistaa vastata yes sir tai yes ma’am. Vaikka tuo puhuttelutapa onkin paljon virallisempi, niin täällä opettajat on enemmänkin kavereita kun opettajia. Opettajat muodostaa oppilaisiin henkilökohtaisia suhteita ja opettajat myös vitsailee ja on muutenkin tosi rentoja. Lisäksi mun mielestä se on aivan ihana tapa, että opettajat saa täällä sisustaa omat luokkahuoneensa niinkuin tykkää. Seiniltä saattaa löytyä maalauksia, lainauksia, erilaisia valoja ja vaikka mitä. Kirjaimellisesti mielikuvitus on rajana. Yksi asia mikä jokaisesta luokkahuoneesta pitää löytyä, on Amerikan lippu. Joka aamu oppilaat nousevat seisomaan, kääntyvät lippua kohden ja ’’vannovat valan’’ yhteen ääneen.