Tiian blogi #6 - Jouluni Amerikassa

Joulu täällä Amerikassa oli jokseenkin erilainen kuin Suomessa. Vaikka perusidea on tietenkin sama, oli eroja silti yllättävän paljon. Ei välttämättä mitään kamalan suuria eroja, mutta juuri tarpeeksi isoja, että joulu tuntui täysin erilaiselta. Ei sillä, että se olisi ollut hyvä tai huono asia. Erilainen vain.

Ihan ensimmäisenä on varmaan ihan järkevä mainita sää. Asun siis täällä Mississipin osavaltion pohjoisosassa Southaven nimisessä kaupungissa, lähellä Tenneseen rajaa. Jouluaattona lämpötila ulkona oli noin 17 astetta ja satoi vettä. Olen kotoisin Etelä-Suomesta, Espoosta, ja kuulin ettei tänä jouluna sielläkään pahemmin lunta näkynynt, mutta olihan se nyt aika outoa että kykeni mennä jouluaattona ulos normaalissa pitkähihaisessa paidassa ja lenkkareissa. Kuitenkin kun mielessä on se muistikuva suomalaisesta, valkoisesta joulusta ja paukkupakkasista.

Ehkä juuri toi sää & lämpötila oli yksi syy, miksei joulu tällä kertaa jotenkin tuntunut joululta. Omalla kohdalla joulun odotus alkoi heti Halloweenin jälkeen, eli tosi aikaisin. Olin iha
joulutunnelmissa jo marraskuun alusta saakka, mutta jotenkin sitten kun se joulu oikeasti tuli kohdalle niin ei jotenkin tuntunut siltä. Kyse ei todella ollut siitä, etteikö joulutunnelmaa oltaisi yritetty täällä päässä luoda! En tiedä miten muualla Amerikassa joulua vietetään, taikka millainen joulukoristelukulttuuri siellä on, mutta täällä ihmiset meni ihan hulluksi noitten koristeluiden kanssa. Kauniiden, klassisten koristeluiden lisäksi täältä löytyi pihoja, jotka olivat täynnä liikkuvia jouluvalopatsaita tai jokainen metri talosta oli koristeltu jonkinnäköisillä valoilla. Tykkään ihan kamalasti jouluvaloista ja niitä on aina ihana katsella, mutta suu loksahti kyllä auki kun joitain koristeluita näki.

Joululaulut on myös soineet kaupoissa marraskuusra saakka, ja nyt joulun jälkeenkin vielä kuulee kaupoissa ja radiossa joulumusiikkia. Monella menee jo hermo joululauluihin, mutta itse tykkään kamalasti (ja yleensä aina hyräilen tai laulan mukana). Jotenkin en ole vielä valmis lopettamaan joululaulujen kuuntelusta vaikka joulu onkin jo ohi! Michael Bubleen joululaulut on ehdottomasti parhaita ja tuntuu, ettei niihin kyllästy koskaan.



Käytiin muutaman kaverin kanssa joulupippaloissa, joissa nähtiin aivan upea joulukuusi. Pidin sitä aivan mielettömän isona, mutta eilen sitten käytiin Nashvillessa ja siellä hotellin aulassa komeili suurin joulukuusi mitä olen eläessäni nähnyt. Aivan valtava kuusi, täynnä valoja ja koristepalloja ja rusetteja ja vaikka mitä. Musta myös tuntuu, että näillä amerikkalaisilla on sellainen ''enempi parempi'' suhtautumistapa joulukuusenkoristeilussa ja niissä valoissa, ja jos rehellisiä ollaan niin varmaan kaikessa muussakin. Kun Suomessa on tottunut suhteellisen klassiseen ja hillittyyn koristeluun, niin täällä sana hillitty on viimeinen asia mikä mieleen tulee, kun katselee näitä kuusia/pihoja.



Itse päätin yllättää host-vanhempani aattoa edeltävänä yönä. Meillä oli oma kuusi laitettu olohuoneeseen, mutta jostain syystä kuusen koristelu aina lykkääntyi ja lykkääntyi, kunnes koitti aattoa edeltävä yö. Päätin siinä sitten yllättää hostit ja koristelin kuusen kokonaan keskellä yötä. Urakkaa vähän helpotti se, että joulukuusessa oli valmiiksi asennetut valot (onneksi!).Tasapainottelin myös takan päälle sellaisen pitkän ''oksan'', joita täällä usein näkee. Hostit yllättyikin tosi positiivisesti ja kiitteli jälkeenpäin kovasti! Toivon, että olisin päässyt näkemään ilmeet, mutta missasin sen osan yllätyksestä. Oma vika, mitäs olen unikeko.

Jouluaattona mentiin itseasiassa käymään eläintarhassa Memphisissä. Vähän kummallinen tapa viettää jouluaatto, myönnetään. Mutta kun täällä tosiaan juhlitaan sitä 25. päivää niin mikäs siinä. Illalla mentiin illalliselle host-äidin tyttäreen perheen luokse. Vähän haikeaa oli, kun ei perinteisiä laatikkoruokia tai joulutorttuja ollut tarjolla... Syötiin muunmuassa papuja ja perunavuokaa (potato casserole, ei siis sama asia kun perunalaatikko!) ja kinkkua (kinkkukaan ei ollut yhtään samanlaista kuin joulukinkku). Tän lisäksi pöydästä löytyi mac & cheeseä ja jälkiruuaksi oli suklaakakkua ja keksejä. Ei siis mitenkään erityisen jouluinen menu, mutta maistui kyllä! 



Illalla kotiin tultua soitettiin perheen ja sukulaisten kanssa facetime-puhelu. Oli ihana kuulla vähän kuulumisia ja nähdä tuttu kokoonpano tutussa paikassa. Tottakai joulun aikaan kokee vähän koti-ikävää vaikka kuinka onnellinen olisi täällä USA:ssa niin kyllä sydämmessä sellainen pieni pisto silti tuntuu. Joulu on yleensä niin perhekeskeistä aikaa, ja ainakin itsellä oli niin selkeä kuva millaisen joulun kuuluisi olla, ja sitten kun ei yhtäkkiä joulua vietettykkään samaan tapaan kun yleensä, niin kyllähän se vähän haikealta tuntui. Kuitenkin kun muistaa ajatella, että kokemus on tämä amerikkalainen joulukin, ja että ensivuonna pääsee taas tuttuun (ja turvalliseen) tapaan viettämään joulua, niin helpottaa kovasti. Varmaankin sellainen turha vertailu vain pahentaa oloa, ja paras olisi vain yrittää olla avoimin mielin ja imeä itseensä kaikki mahdolliset kokemukset ja vaikutteet amerikkalaisesta joulusta.



Joulupäivänä mentiin aamusta taas host-äidin tyttären perheen luokse avaamaan lahjoja ja syömään aamiaista. Tarkoitus oli myös mennä joulukirkkoon, mutta siinä aamun aikana host-äiti satutti polvensa, joten katsottiin sitten jumalanpalvelus televisiosta. Saavuttuamme kotiin, oli mua vielä kuusen alla odottamassa muutama paketti Suomesta. Perhe ja sukulaiset oli lähettänyt omat joulutervehdyksensä, ja olin kyllä niin otettu. Paketeista löytyi muunmuassa suomalaisia makeisia, nenäliinoja, purkkaa ja muutamia lahjojakin! Kyllähän siinä sitten kirjeitä ja joulukortteja lukiessa vähän herkistyi....

Mutta sellainen joulu oli mulla takana! Toivottavasti kaikkien joulu siellä Suomessa sujui hyvin ja saitte nauttia glögistä ja riisipuurosta ja kaikista muista herkuista! Tajusin, että nyt on tämän vaihtovuoden puoliväli ylitetty ja tuntuu kyllä ihan kummalliselta... Aika kyllä lentää.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

-Tiia