Tiian blogi #10 - Vinkkejä



22 päivää jäljellä. En edes tiedä mitä ajatella... Aika kuluu aivan mielettömän nopeasti ja jotenkin tuntuu, että on vielä ihan kamalasti tehtävää… Paikkoja missä sitä vielä haluaisi käydä ja ihmisiä keiden kanssa vielä haluaa viettää aikaa. Ja pikkuhiljaa pitää alkaa miettiä pakkaamisia, tuliaisia ja kaikkea... Apua. Nämä viimeset pari kuukautta on ollut tosi tapahtumarikkaita ja ylipäätänsä koko vuotena on kyllä tullut koettua yhtä sun toista. Hyviä, ja kasvattavia kokemuksia.

Nyt kun tosiaan toi lähtö tuntuu lähestyvän niin hirveetä vauhtia, niin ajattelin, että voisin kertoa vähän vinkkejä vaihtoon lähtöön ja vastata sellaisiin kysymyksiin, mitkä ainakin itseä mietitytti, ennen kuin lähdin Suomesta. Pieni aikamatka siis takaisin, haha.

Ihan ekana sanon asian minkä oon varmaan miljoona kertaa näissä blogipostauksissa maininnut, mutta en vaan voi kylliksi painottaa mikten tärkeenä tätä asiaa pidän: älä muodosta ennakko-odotuksia ja älä vertaa omaa vaihtovuotta muiden vaihtovuoteen. Jokainen oppilas menee erilaiseen perheeseen, eri osavaltioon, eri kulttuuriin. Kaikkien vaihtareiden vuosi ei tule olemaan samanlainen, eikä näin kuulukkaan olla. Toinen juttu on, että kannattaa vähän tehdä taustatutkimusta siitä osavaltiosta ja paikkakunnasta, mihin on saanut sijoituksen. On hyvä tietää vähän valmiiksi kuinka konservatiivisia kyseisessä paikassa tullaan olemaan, minkätyyppinen sää on todennäköisesti oletettavissa ja näin edelleen. Kolmantena varmaankin se, että kannattaa olla host-perheeseen ihan kunnolla yhteyksissä ennen lähtöä. Facetime ei ole yhtään huono vaihtoehto, jos se vain on mahdollista, mutta puhelimessa puhuminen ja viestittely ylipäänsä kannattaa. On paljon helpompi rakentaa puheenaiheita ja muutenkin syventää sitä suhdetta, jos pohjalla on jo jonkiknnäköinen tuttavuus ennen sitä lentokentällä tapaamista. On myös kohteliasta isäntäperheitä kohtaan osoittaa kiinnostusta, he kun kuitenkin ovat sitoutuneet ottamaan sinut kymmeneksi kuukaudeksi, ja ehkä jopa loppuelämäksi, osaksi perhettä.



Sitten kun koittaa aika aloittaa high school kohdemaassa, kannattaa ihan tosissaan valita aineita jotka kuulostaa erilaisilta ja hauskoilta. Koska suurinosa meistä ei kuitenkaan saa ihan hirveästi ’’credits’’:ejä siitä kouluvuodesta minkä viettää täällä, niin miksi sitä ottaisi tylsiä kouluaineita mistä ei sitten vuoden aikana nauti. Kannattaa kuitenkin ottaa ekana selvää Suomi-opon kanssa, millaiset mahdollisuudet on saada hyväksiluettua mitäkin aineita. Kohdemaan koululla saattaa myös olla jotakin vaatimuksia kouluaineiden suhteen, esimerkiksi omassa tapauksessa täytyi ottaa Mississippi Studies (jonka oon kyllä kokenut erittäin hyödylliseksi nyt kurssin käytyäni), Englanti, matikka ja yksi science. Ton sciencen suhteen oli jonkun verran vaihtoehtoja, ja valkkasinkin sitten perinteisen fysiikan ja kemian sijasta Marine Aquatics- nimisen kurssin. Siellä sitten opiskeltiin meribiologiaa ja mereneläviä, leikeltiin haita ja sun muuta. Miksi ei, kun ei Suomessa tuollaisia kursseja tarjota.

Koulunkäynnistä vielä sen verran että kannattaa olla avoin ja puhelias, tai ainakin yrittää olla, jossei se luonnostaan tule. Mitä nopeammin alkaa tosi ulospäinsuuntautuneeksi, sitä nopeammin oikeasti alkaa se arki luistaa. Ja nää amerikkalaiset tekee siitä yleensä tosi helppoa, koska he ovat tunnetusti tosi extroverttejä ja vieraanvaraisia. Opettajia kohtaan kannattaa aloittaa ekana tosi varolvaisesti ja arvostavasti/kohteliaasti, ja kun opit lukemaan opettajaa niin käytöstäkin voi ’’rentouttaa’’. Opettajat täällä on tosi erilaisia kun Suomessa, ja niiden kanssa tulee helposti luotua henkilökohtainen side. Kuitenkin, etenkin täällä etelässä, vanhempien kunnioitus on todella tärkeää, eikä opettajien silmille todellakaan kannata hyppiä heti ensimmäisinä päivinä. Todennäköisesti niin opettajat, kuin oppilaatkin on tosi kiinnostuneita teistä, joten puheenaiheita varmasti kehittyy helposti. Varautukaa myös olemaan luokassa vähän enemmän esillä kuin muut. Ainakin omassa tapauksessa sosiologian tunneilla kävi usein niin, että puhuttiin jostakin aiheesta, ja jokaiksen aiheen jälkeen sitten opettaja kysyi, miten kyseiset asiat on Suomessa/Euroopassa, jotta toiset oppilaat saavat vähän kontrastia eri kulttuureiden välille.



Sitten voisin puhua vaikka vähän tuliaisista. Kannattaa varautua siihen, että tuliaiset tulevat viemään tilaa, ja painokapasiteettika matkalaukusta. Tuliaisiin kannattaa ihan oikeasti myös panostaa, koska se on pieni, mutta tosi kohtelias ele isäntäperheelle, joka tulee kuitenkin huolehtimaan susta 10 kuukauden ajan. Itse ostin omalle host-perheelleni paljon suomalaisia herkkuja, kuten suklaata, salmiakkika, lakritsia ja hedelmäkarkkeja. Kannattaa ostaa vähän joka sorttia, koska mitä suuremmalla todennäköisyydellä kaikki namut ei maistu heidän mielestä hyvältä. Sitten ostin muutgaman pienen kirjan, yhden joka kertoi Suomesta, ja sitten sen humoristisen ’’Finnish nightmares’’-kirjan, joka puolestaan kertoo meidän sosiaalisesta käytöksestä. Tai no, epäsosiaalisesta käytöksestä. Sitten pakkasin mukaan Mariskoolin, Marimekko-serviettejä sekä purkkaa. Siinä taisi olla kaikki. Sitten joulun alla vielä vanhemmat postittivat Suomesta Iittalan Aalto-vadin. Noi suomalaiset koriste-esineet niinkuin Mariskooli yms. oli ainakin omassa tapauksessa iso hitti. Host-äiti tykkäsi oikein kovasti ja on kokoajan ollut esillä jä käytössä ihan siitä ensimmäisestä päivästä asti.

Mitäs vielä. No, voisin seuraavaksi kertoa vähän asioista mitkä saattaa tulla yllätyksenä kun tänne tulee. Ihan ekana perus kulttuurierot. Etelässä ollaan tunnetusti konservatiivisia ja kirkossa käydään ahkerasti. Pukeutumistyyli on tosi erilainen ja kohteliaisuus on mielettömän tärkeätä. Joten kun pakkaat lähtöä varten, kannattaa ottaa neutraaleja ja simppeleitä vaatteita, ja ehkä jättää ne crop-topit kotiin. Sitten kun on oppinut tuntemaan oman paikkakunnan tavat voi sitten tarvittaessa ostaa uusia vaatteita. Sitten rahankäytöstä. Explorius muistaakseni suositteli sellaista 300 dollaria/kuukausi. Se kuulostaa tosi paljolta, mutta tässä kohtaa pitää muistaa, ettei äiti ja isä oikeasti ole täällä maksamassa. Toki host-perheestä riippuu, kuinka paljon he kustantavat kenenkin menoja, mutta heidän maksamiseen ei kannata turvautua. Ihan perusjutut niiknkuin puhelinlaskut on tosi paljon kalliimpia täällä kuin Suomessa. Yleisesti ottaen ne on sellaiset +50 dollaria kuukaudessa. Sen lisäksi pitää ostaa omia juttuja ehkä kylppäriin, kouluun tai omaan huoneeseen. Täällä syödään myös paljon ulkona, ja vaikka hostit maksaisivatkin ruokailut yleensä, niin kavereiden kanssa ulkona syömiseen uppoaa myös rahaa. Plus sitten aina voi olla yllätysmenoja joita ei osaa ottaa huomioon. Näistä jutuista kannattaa jutella sekä hostien, että Suomivanhempien kanssa. 



Sitten liikkuminen, kengät, ovennupit, kotiintuloajat, kommunikaatio, draama… Kellekkään ei varmaan enään tule tässä vaiheessa yllätyksenä, ettei täällä Amerikassa pahemmin julkista liikennettä käytetä, ellei sitten ole New Yorkissa tai muissa suurkaupungeissa. Paikasta A paikkaan B pääseminen tulee olemaan huomattavasti vaikeampaa täällä, ja siihen kannattaa henkisesti varautua, ettei sitten turhaudu ihan pienestä. Klassikko, että kengät pidetään jalassa sisällä, pätee suurinpaan osaan perheistä. Omassa host perheessäni kengät otetaan sisällä pois, ja oon kyllä iloinen siitä! So you never know. Ovennupit ja suihkut tulee olemaan erilaisia, mutta noi on sellaisia pikkujuttuja mihin tottuu jo muutamassa päivässä, joten ei niistä sen enempää. Kotiintuloajat ja komminukaatio kulkee käsikädessä täällä. Kotiintuloajat tulee todennäkösiesti olemaan paljon tiukemmat ja aikaisemmat, mihin Suomessa on tottunut. Täytyy muistaa, että hostien luottamus ansaitaan, ja heidän sääntöjä muutenkin tulee kunnioittaa. Jotkut perheet on tiukempia kuin toiset, ja joillain paikkakunnilla saattaa olla yleiset curfew:it alaikäisille, eli jos poliiseille jää kiinni tämän yleisen kotiintuloajan jälkeen, sut saatetaan saattaa poliisiautossa kotiin. Näin vakavasti nää jenkit saattaa ottaa tälläiset asiat. Sitten vielä kaverisuhteet ja high school draama. Jenkkiohjelmien teinidraamat ei ole ihan tuulesta temmattuja, sillä draamaa syntyy täällä todella helposti. Ihmiset on ylipäänsä hirmuisen huonoja pitämään salaisuuksia, ja kannattaakin tästä syystä olla aika varovainen mitä ihmisille kertoo. Sama pätee myös aikuisiin. Juoruilu on paljon yleisempää täällä ihan joka ikäluokan kesken. Enjoy.



Mutta joo, eipä siinä. Tossa nyt tuli esille ehkä omasta mielestä ne tärkeimmät jutut. Toivottavasti en nyt päässyt unohtamaan mitään erityisen tärkeää. Mulla ei nyt tähän aiheeseen liittyen ollut oikein kuvia, joten laitoin muutamia kuvia nyt viimeiseltä parilta kuukaudelta. Käytiin Spring-festivaaleilla, joka oli tälläinen liikutettava huvipuisto, sitten käytiin melomassa kajakeilla, baseball-otteluissa kavereiden kanssa ja muuta mukavaa. Ainiin, vielä yksi juttu. Ennen vaihtoon lähtöä kannattaa koota itselleen kansio, mihin laittaa kaikki tärkeät paperit, ja tätä kansiota sitten vaalii huolella lentokentällä, ja säilyttää matkatavaroissa. Sitten kannattaa ottaa varmuudeksi tärkeimmistä papereista kopiot ja säilyttää ne sitten eri paikassa, ihan vaan varmuuden vuoksi. Noniin eiköhän siinä ollut kaikki! Varmaan näihin aikoihin alkaa uusilla vaihtareilla hahmottua määränpää ja perhe, joten ei muuta kuin googlettelemaan! Ihanaa toukokuuta kaikille ja tsemppiä! Pitäkää mieli avoinna :)

- Tiia