Tiian blogi #7 - Vuosi alkuun


Moikka kaikki! Ajattelin tässä postauksessa kirjotella vähän viimeaikaisista fiiliksistä ja tapahtumista. Nyt on siis vuosi 2017 lähtenyt käyntiin ja ensimmäinen kuukausi on jo takana. Tämä tarkoittaa myös sitä, että on enään neljä kuukautta jäljellä… Apua miten nopeasti aika meneekään. Palaan takaisin Suomeen siis ensimmäisien saapujien joukossa, kesäkuun ensimmäisenä päivänä. Tuntuu, että aika on vierähtänyt ihan kamalan nopeasti. Nyt sitä vaan haluaisi lyödä jarrut pohjaan taikka lisätä muutaman ekstrakuukauden tuohon perään….


Nyt on siis pakko sanoa, että olen ihan mielettömän onnellinen täällä. On ihan huikeeta huomata, miten paljon näinkin lyhyessä ajassa on kerennyt saada kavereita ja miten voi kiintyä maahan tällä tavalla. Mulla vei oman aikansa, että löysi ne piirit missä pyöriä, mutta sitten kun ne löytyi niin aika on vaan vilahtanut ohitse. Täällä Amerikassa kavereiden saaminen on aika helppoa, mutta sellaisten läheisten kavereiden saanti onkin sitten eri juttu. Kaikki on täällä tosi mukavia ja puheliaita ja näin edespäin, mutta yleensä ne kaverisuhteet jääkin vaan jummaamaan sellaiseen tuttavalliseen puhumiseen. Suomessa sen sijaan, ainakin omien kokemusten pohjalta, saa helpommin sellaisia tosi läheisiä ystäviä. Mutta maat ovat erilaisia ja kulttuurit myös siinä mukana, tykkään molemmista!

Nyt on myös kolmas koulujakso meneillään, ja tässä jaksossa opiskelen matematiikkaa, U.S. Governmentia sekä englantia. Tämä jakso on ehdottomasti tähänastisista jaksoista vaikein, sillä olen pelkillä junior- ja/tai seniorkursseilla, kun edellisillä jaksoilla on ollut myös sophmore ja jopa freshmankursseja. Meidän koulussa lukkari pysyy samana 9 viikon ajan, joka päivä. Siis joka päivä samat aineet, samassa järjestyksessä. Se on aika jännää, kun on tottunut tohon suomalaiseen lukiosysteemiin, mutta ihan kivasti menee tämä näinkin. Tunneilla tulee tutustuttua vähän paremmin muihin oppilaisiin, kun joka päivä näkee samat naamat. Testejä ja kokeita täällä on ihan kokoajan, joka viikko jokaisessa aineessa testi ja vähintään joka toinen viikko on koe. Kotiläksyä ei tule lähes ollenkaan, mutta sitten toisaalta noihin testeihin ja kokeisiin pitäisi lukea. Jos tunneilla kuuntelee, niin ei pitäisi normaaletten oppiaineiden kanssa ihan hirveästi olla vaikeuksia. Matikka on aika erilaista, mihin olen lukiossa tottunut, mutta pikkuhiljaa alan päästä kärryille siinäkin.

Täytin tossa tammikuun alussa 18 vuotta, joka oli itselle aika iso askel. Täällä jenkeissähän oikeastaan mikään ei muutu, ainoa mikä nyt ekana mieleen tulee on se, että saisi äänestää ja ostaa tupakkaa, mutta kumpikaan ei itseäni kosketa. Silti tuntuu tosi hassulta että Suomessa saisi nyt sitten jo ajaa autoa ja vaikka mitä… Kaverit järkkäsi mulle itseasiassa yllätyssynttärit meksikolaisessa ravintolassa ja oli ihan mielettömän mukava syntymäpäivä noin muutenkin. Juhlistetaan vielä sitten perheen ja varmaan kavereidenkin kanssa kun palaan Suomeen alkukesästä. Jos nyt jotain positiivisia puolia pitäisi löytää siitä, että täytin kahdeksantoista vuotta täällä, niin se, että nyt ei tarvitse ajaa inssiä keskellä talvea!

Tässä keväällä on luvassa paljon kaikkea kivaa. Meillä on viikon kestävä spring break maalis-huhtikuun vaihteessa ja pian sen jälkeen onkin promien aika. Odotan kovalla innolla promeja, niistä kun olen aina haaveillut ja kun niitten perään on aina tullut kuolattua amerikkalaisia leffoja/tv-sarjoja katsellessa. Paria ei kyllä vielä ole, mutta ehkä sellainen jossain kohtaa löytyy… Ja jos ei niin sitten vain promeihin kaveriporukan kanssa! Meidän koulussa prom-teema on Footloose-elokuva. Mulla itselläni ei ole minkäänlaista käsitystä millainen leffa on kyseessä, täytynee katsoa ennen huhtikuuta!

Vielä yksi astetta isompi juttu mikä nyt keväällä on merkittynä kalenteriin, on muutto. Muutetaan host-perheen kanssa uuteen taloon, jota he ovat tässä kuukausien varrella rakennuttanut. Muuttoprosessi tulee varmaan olemaan vähän inhottava niinkuin aina, mutta odotan kyllä innolla! Uudessa kodissa tulen olemaan ainoa asukki yläkerrassa, joten saan vähän lisää omaa tilaa ja oman kylpyhuoneen. Uusi asunto ei itseasiassa sijaitse kaukana nykyisestä kodista, joten pysyn samassa koulussa, joka on ehdottomasti plussa.

Kuten aikaisemmissa blogipostauksissa olenkin maininnut, olen siis tyttöjen soccer-joukkueen manageri. Meidän joukkue voitti district-mestaruuden ja siirryttiin playoff- peleihin. Päästiin toiselle kierrokselle asti, mutta siihen jäikin meidän kisataipale. Nyt soccer-season on siis ohitse ja siirrytään off-season-harjoituksiin. Luvassa on paljon juoksemista, salikäyntejä sun muuta. Viime maanantaina sanottiin heipat senioreille, sillä heidän jalkapalloilut on nyt palloiltu. Koska seniorit siirtyy ensivuonna collegeihin, ei heidän enää tarvitse osallistua off-season-harjoituksiin. Kyllähän siinä melkein itku tuli, on kuitenkin senverran läheisiksi kasvettu tyttöjen kanssa... Koristeltiin läksiäislahjaksi senioreitten autot, ja yllättyivät kovasti. En sitten tiedä oliko kyseessä positiivinen vai negatiivinen yllätys, hahhah. Odotan innolla graduation-päivää, jolloin näen kaikki nuo kaverit sitten kävelevän viitoissa, lakit päässä.

-Tiia