Puolenvälin fiiliksiä

Vaihto-oppilaan aika kuluu nopeasti

Heippa! Ihan hullua, että ollaan jo vuoden 2018 puolella. Oon ollut täällä jo viis kuukautta!! Puolet mennyt ja puolet jäljellä. Tuntuu niin oudolta aatella, että oon ollut täällä jo niin pitkään. Toisaalta samalla tuntuu niin oudolta, että oon täällä vielä toiset viis kuukautta ennen kuin pääsen/joudun takasin Suomeen. Ristiriitaset fiilikset nyt jo lähdöstä, vaikka siihen on periaatteessa vielä ikuisuus. Kaikki entiset vaihtarit aina sano, että joulun jälkeen aika menee vielä nopeampaa. Hassua aatella, että aika vois mennä vielä nopeampaa kuin viimeiset viisi kuukautta.

Siitä on jo viis kuukautta, kun oon viimeksi nähnyt rakkaiden kasvot ja kuullut heidän äänet oikeasti. Viisi kuukautta oon ollut erossa niistä kaikkein rakkaimmista ihmisistä. Välillä tuntuu kuin olisin nähnyt heidät pari viikkoa sitten, mutta samalla tuntuu että siitä olisi ikuisuus. Kiitos sille kuka on keksinyt FaceTimen!! Mikään ei täällä tunnu paremmalta kuin se kun on huono päivä ja saa nähdä vanhempien kasvot. En tiiä miten vaihtarit ennen on selvinnyt vaihtovuodesta, kun ei oo pystynyt näkemään niitä tuttuja kasvoja edes puhelimen välityksellä.

Vaihtovuoden vuoristorata

Viiden kuukauden ajan oon rakentanut itselleni täysin uutta elämää. Elämää, josta mulla ei vuosi sitten ollut mitään muuta tietoa kuin se että tuun asumaan Yhdysvalloissa. Yllättävän helppoa täällä on päästä osaksi yhteisöä, mutta kyllä niitä alamäkiäkin on tähän vajaan puoleen vuoteen aika paljon mahtunut. Tärkeintä on vaan aina pitää pää pystyssä ja jatkaa eteenpäin, vaikka kuinka tuntuisi että haluisi luovuttaa. Vaihtarina oleminen on kaukana ruusuilla tanssimisesta. Välillä olo tuntuu vaan niin tyhjältä ja pelottaa. Sitten taas on niitä päiviä kuin elämä hymyilee leveämmin kuin koskaan ennen. Kun vaihtovuotta kuvataan vuoristoratana, pitää se kyllä niin paikkansa. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta en vaihtaisi tätä kokemusta mistään hinnasta.

Suomalainen joulu vs amerikkalainen joulu

Kalenterissa on ollut viimeaikoina aika paljon kaikenlaista, niin joulu, uusivuosi ja itsenäisyyspäivä. Ei oo turhaan sanottu, että joulukuu on todennäköisimmin se vaihtovuoden vaikein ajanjakso. Mulla ainakin piti täysin paikkansa. Suomella oli 100-vuotis itsenäisyyspäivä ja me ollaan täällä. Tuntu se aika oudolta, mutta oon varma että mun arvostus Suomea kohtaan kasvo vielä enemmän just sen takia kun oltiin tänä vuonna täällä. Joulu meni ohi niin nopeesti ettei ees tunnu että sitä olis ollut. Mulla ei ollut yhtään joulufiilistä täällä, johtu varmaan osittain siitä että ulkona oli noin 20 astetta lämpöä ja aurinko paisto:D Muutenkin joulu on niin erilainen täällä. Kyllä suomalainen joulu vie pisteet 100-0 mulla. Tässä vaan odottelen jo ensi vuoden loppua, että pääsen taas viettämään suomalaista joulua.

Loppufiiliksiä

Tavallaan joka päivä on oma kamppailunsa. Tottakai on niitä päiviä kun kaikki on ihan parasta eikä edes kerkeä miettimään Suomea. Tunteet täällä on kyllä semmonen vuoristorata ettei mitään järkeä. Saatan olla onneni kukkuloilla ja hetken päästä itku kurkussa. En koskaan ajatellu, että vaihtarina oleminen ois helppoa; päinvastoin. Mutta kyllä tää on periaatteessa vaikeempaa kuin oisin koskaan aatellut. Välillä tuntuu vaan ettei mikään onnistu ja vaan unelmoi, että olis siellä Suomen ihmemaassa. Mutta kyllä sen aina välillä tajuaa, kuinka onnekas on että saa olla vaihtari! Oon ihan varma, että tällä on niin suuri positiivinen vaikutus mun elämään. Varmasti paras asia minkä oon päättänyt toteuttaa.

En malta odottaa mitä mun vaihtovuoden toinen puolisko tuo tullessaan ennen kuin on aika pakata laukut ja suunnata takasin Suomeen.

-Amanda