Vaihtarin alkuaskeleet



Moikka!

Mun nimi on Anna, asun tällä hetkellä Keravalla ja lähen ihan parin viikon kuluttua kohti USA:ta. Siellä ekana vastassa on tietty New Yorkin Soft Landing Camp ja sen jälkeen matkustan Magnoliaan, Texasiin mun isäntäperheen luokse. 

Aattelin kertoo teille tässä ekassa blogissa vähän siitä, miten tää kaikki on edennyt ja mitä kaikkee sitä sitten pitää tehdä ennen, kun pääsee lähtemään matkaan. Aattelin myös kertoa, millä fiiliksillä oon ja miltä tuntuu kohta lähteä pois kymmeneksi kuukaudeksi.

Ensimmäisenä on tietysti haastattelu, joka voi olla jossain kahvilassa, kirjastossa, Exploriuksen toimistolla tai se voi tapahtua vaikka Skypen välityksellä, jos välimatkat on pitkät. Tää haastattelu ei oo mitenkään painostava tilanne, joten sitä ei kannata yhtään jännittää!

Haastattelun ja hyväksymisen jälkeen alkaa sitten pian hakupaketin täyttö, joka onkin aika iso prosessi ja se kannattaa alottaa ajoissa! Pitää käydä paljon lääkärissä, hommata erilaisia todistuksia ja kaikkea muuta mahdollista, mutta kyllä siitä selviää, kunhan on tarpeeks aikaa.

Jossain vaiheessa (ainakin USA:han lähtijät) tekee kielikokeen, joka oli kyllä ainakin mun mielestä haastava, mutta kyllä siitä läpi pääsee, koska yrittää saa uudestaankin!

Odottelu on suurin osa tätä kaikkee. Oon kuullu, että monet saa tietää perheensä siinä jossain keväällä tai kesän alussa. Ite sain tietää omani jo maaliskuun alussa, joka oli kyllä tosi kiva juttu, mutta jotkut tosissaan saa tietää vasta pari viikkoa ennen lähtöä. Kyllä kaikille kuitenkin perhe löytyy, joten ei kannata huolestua!

USA:han lähtiessä on sitten vielä kohdattava se ihana-pelottava viisumin haku- ja haastattelu. Sen hakemuksen täyttämisessä kestää jonkin aikaa, mutta se haastattelu on ihan piece of cake, eli ei kannata jännittää! Siellä kysyttiin ehkä kolme kysymystä, jotka oli tyyliin “miksi lähdet?/ kuinka kauan olet?/ ja tiedätkö jo missä osavaltiossa olet?” eli ihan helppo juttu!

Pakkaaminen ja tuliaisten ostaminen sitten taas ei oo ollenkaan helppo juttu! Luin jostain, että vaihtarin kannattais pakkaa mukaan noin yhden viikon vaatteet ja aloin tyyliin nauraa! Kuinka mun pitäis päättää mitä haluun ottaa ja pakkaa muka vaan yhen viikon verran vaatteita mukaan? Musta tuntuu, että tuun unohtaa kaiken muun, kun mun matkalaukku pursuilee vaan vaatteita ja karkkii!

Tähän prosessiin tietysti liittyy ton kaiken konkreettisten lisäksi myös paljon henkistä valmistautumista, kun on lähtemässä pois kotoa, pois omasta kotimaasta. Kun saa tietää oman host-perheen ja kun viimein tajuaa, että apua, mä lähden ihan kohta, niin kyllä siinä tunteet nousee pintaan, uskokaa pois haha!

Ihan varmasti yleisin kysymys, jota kaikilta vaihtoon lähtijöiltä kysytään on, että “jännittääkö?” Mä voin ite vastata tähän, että mua ei jännitä. En tiiä, mistä se johtuu, mutta mua ei jännitä yhtään. Musta jotenkin tuntuu, että vaikka tää lähtö koko ajan lähestyy, niin en vaan jotenkin ymmärrä sitä. En pysty käsittää, että oikeesti lähden ja ehkä se on mulla sitten sellanen juttu, että tuun tajuumaan sen sitten vasta, kun oikeesti oon siellä. Saa nähdä.

Haluun toivottaa onnea matkaan kaikille vaihtoon lähtijöille ja toivottavasti teillä on kaikilla edessä ihan mahtava vuosi! Ja kaikille muille, jotka mahdollisesti miettii vaihtoon lähtöä tai on jo alottanu hakuprosessin, niin onnea teillekin ja ei kuulkaa oikeesti mene kauaa, kun on jo teidänkin aika lähteä!

xx Anna