Tää on mun koti



Musta tuntuu, että oon nyt vihdoinkin päässy kunnolla kiinni tähän arkeen täällä ja mä rakastan tätä paikkaa niin paljon! Kaikkee mahollista on ehtiny tapahtuu ja aattelin, että mun olis ehkä vihdoinkin aika kertoo teille vähän enemmän mun perheestä ja elämästä täällä.

Mun perheeseen kuuluu siis isä ja äiti, sekä viis nuorempaa sisarusta: kaks poikaa, jotka on 11 ja 8, sekä kolme tyttöö, jotka on 6, 8 ja 11. Oon aina ollu nuorin lapsi, kun oon asunu Suomessa ja sen takii tää on tuntunu aina välillä tosi hullulta, että oon nyt sit vanhin. Mä kuitenkin rakastan mun perhettä täällä! Melua ja riehumista riittää vaikka kuinka paljon, mutta ainakaan täällä ei oo koskaan tylsää! Oon päässy tutustumaan mun jokaiseen perheenjäseneen tosi hyvin ja tykkään viettää aikaa niiden kanssa. Tää paikka tuntuu oikeesti kodilta ja kiitos siitä kuuluu ehottomasti mun ihanalle perheelle.

Koulu on semi rankkaa mun mielestä ja se yllätti mut täysin. Se ei oo rankkaa sen takii, että olisin valinnu itelleni jotenki vaikeita aineita (mun lukujärjestys koostuu suurimmaks osaks teatterista, tanssista ja kukka-asetelmien tekemisestä...) mutta koulupäivät on tosi pitkii. En oo ollenkaan aamuihminen ja joudun herää joka aamu viideltä ja mun bussi tulee kuudelta. Oon kotona joskus neljän aikoihin iltapäivällä ja oon vaan niin väsyny. Koulu on kyl muuten kivaa! Oon tutustunu tosi moniin tyyppeihin ja saanu paljon kavereita!

Viime aikoina oon kaivannu mun perhettä ja kavereita Suomessa aika paljon. En sanois, että mulla on koti-ikävä tai että haluisin lähtee kotiin. Mä vaan kaipaan niiden seuraa ja juttuja. Kaipaan sitä, että voin sanoo “Hei muistatko, kun oltiin 8-vuotiaita ja tehtiin tälleen?” ja mua ymmärretään. Oon kuitenki saanu puhuu mun kavereiden ja perheen kanssa, kun oon halunnu ja mun host-perhe ymmärtää mua ja tätä tilannetta hyvin.

Mul oli synttärit 4. lokakuuta ja täytin 17. Mun host-perheellä on ollu tapana mennä syömään, kun jollain on synttärit, mut mun host-isä oli työmatkalla ja viiden lapsen kanssa meneminen olis ollu hankalaa meille, joten mun host-äiti kysy mun äidiltä Suomessa, mitkä on mun lempiruokii ja se kokkas ne kaikki! Se kokkas kolme eri pääruokaa ja sit viel muffinsseja ja kaikkee ja se oli niin söpöö! Se oli oikeesti paljon parempi, kun se et oltais menty ulos syömään. Sain vaan kokee ja nähä vielä paremmin, kuinka paljon mun perhe välittää musta ja se oli ihanaa!

Joka päivä ihan sama, kuinka väsyny oon, musta tuntuu onnekkaalta olla täällä! Rakastan mun host-perhettä ja parasta on oikeesti se, että se on molemminpuoleista. Nää kohtelee mua, kun niiden omaa lasta ja musta on vaan niin ihanaa olla just täällä, just näiden ihmisten kanssa. Rakastan mun väsyttävää, kahvintäytteistä ja ihan super äänekästä ja riehuvaista elämää täällä!

xx Anna