Vastoinkäymisiä

Taulu täynnä muistoja

Moikka taas kaikki! Tässä blogissa mä haluun puhua vähän erilaisista ”vastoinkäymisistä”, joita mä oon kokenu vaihto-oppilaana. Mulla on ollu ihan mahtava vuosi ja oon nauttinut jokaisesta päivästä, jonka oon saanu täällä viettää, mutta en voi kuitenkaan väittää, että kaikki olis aina ollu ihan helppoa.

Nää asiat, joista tuun puhuu on ollu mun omia vastoinkäymisiä ja hulluuksia. Voin luvata, ettei jokainen vaihtari näitä kaikkia koe, haha!

Ekana ehkä yleisin: koti-ikävä. Mulla ei oo missään vaiheessa ollu ihan hirvee koti-ikävä. Se on tullu ja menny ja pisimmillään kestäny ehkä muutaman tunnin. Mun koti-ikävä on iskeny aina, kun jollain mun läheisellä on ollu vaikkapa synttärit tai kun jotain on tapahtunu ja oon vaan toivonu, että voisin olla kotona mun kavereiden ja perheen kanssa. Viime aikoina oon myös alkanu kaipaamaan kaikkii pikku juttuja Suomessa, kuten mun lempi kahviloita ja puistoja ja kaikkea tollasta. Tavallaan ihan pieniä ja tyhmiä juttuja. Nää ei kuitenkaan millään tavalla ”hallitse mun elämää” enkä mieti koko ajan vaan jotain kahviloita, mutta kun pääsen takas Suomeen niin ajoin ehottomasti kyllä mennä noihin paikkoihin, haha!
Kun mulle on tullu koti-ikävä, mä oon päässy siitä yli puhumalla mun kavereille (joko niille, jotka on täällä tai Suomessa) ja mun host vanhemmille. Oon myös tietoisesti koittanu olla kiireinen esimerkiksi mun Suomi-kavereiden ja perheenjäsenten syntymäpäivinä, koska tiedän, että mulla tulee ikävä.

videopuhelu kavereiden kanssa

Seuraava vastoinkäyminen mulle, on ollu allergiat. Mä en oo Suomessa allerginen yhtään millekään, mutta täällä tilanne on ihan erilainen. Heti ekojen viikkojen aikana huomasin, että mulla oli tosi outoo ihottumaa. Myöhemmin sain tietää, että se johtu mun pesuaineesta ja mun koko perhe joutu vaihtamaan uuteen pesuaineeseen, hupsis! Mä oon myöskin tosi allerginen näiden siitepölylle ja Suomessa mulla ei oo mitään ongelmaa sen kanssa. Mun silmät on punaset ja mä tuun heti tosi kipeeks, jos unohan ottaa mun allergialääkkeet.

Mun kolmas ”vastoinkäyminen” on ehkä enemmänkin outo-hauska tapaturma, joka tapahtu ihan muutama päivä sitten. Olin mun floral design tunnilla ja me alettiin leikkaamaan ruusuja. Oltiin just saatu uusia veitsiä ja meijän opettaja käski kaikkia olemaan varovaisia. Mä oon leikannu kukkia tällä kyseisellä tunnilla niinku tuhat kertaa aikasemminki, mutta tällä kertaa se meni suoraan kukasta mun sormeen. Mä kerroin mun opettajalle ja se kysy tarviinko laastarin. Muistan, että vastasin ja kerroin, että se taitaa olla vähän pahempi haava ja sit vasta tajusin, että kaikki oli ihan veressä. Ton jälkeen kaikki hämärty ja seuraavaks olin meijän terveydenhoitajalla. Mun äiti tuli hakemaan mut ja vei mut lääkäriin ja viis tikkiä myöhemmin olin taas melkein kun uus! Se oli ehottomasti pelottava ja omalla tavallaan mielenkiintonen kokemus, jota en kyllä osannu ollenkaan odottaa!

Kaikista näistä jutuista huolimatta mulla on ollu ihana vuosi ja koitan nyt vaan nauttia mun vikoista kuukausista!

xx Anna