Yhteydenpito Suomeen

Suomi kaverit läksiäisissä

7 kuukautta takana, 3 kuukautta edessä. Mietin tosi kauan, että mistä kirjottaisin blogin, kunnes keksin kuinka paljon mietin ennen vaihtoon lähtöä miten paljon pitäisi pitää yhteyksiä Suomeen. Pähkäilin mun pään puhki ennen ku lähin ja varottelin kaikkii mun kavereita, etten välttämät tuu pitämään yhteyksii kehenkään kunnolla. Tämmöne ajatus mul oli, ja piti sit mennä oppii kantapään kaut, et tää pitää oikeesti toteuttaa.

Ku mä lähin en ollut katkassu kehenkään streakkeja snapchatissa. Mulla tuli kuitenki jo ekat ongelmat mun ekoina päivinä mitkä vietin Nycissä. Sitä aikaeroo ku oli se 7h niin ku Suomi meni nukkuu ni kello oli mulla täällä Amerikassa se 3-5 päivällä. Mun perhe ja kaverit Suomes ei oikee sit tajunnu tätä ja sain niiltä hyvän yön toivotuksia päivittäin, kunnes avasin suun ja sanoin, et kiva et toivottelette mulle hyvää yötä mut mulla on täällä päivä joten noi on vähän turhia mulle. No se sitten loppu onneks siihen. Noin päälle kuukaus siitä, kun olin saapunu tänne Michiganiin missä tää aikaero on kans se 7h eli ei mitään niitä suurimpia, mul silti alko tuottaa hankaluuksii puhuu mun kavereille ees snäpin kaut. En tiiä oonko jotenki ”heikko” mut en vaa jaksanu ja kestäny katella ku mun kaverit hengas keskenää ja piti hauskaa, koska mul tuli nii vahva semmone ”voi ei oisimpa mäki tuolla” tunne (tulee kyl vielki joskus jos satun näkee jostain jotain, mut oon vaa oppinu olee sillee, et kohta mäki oon jo takas tuolla). Mul kans alko tulee tosi pahaa koti-ikävää jo noi alussa mun vaihtovuotta ja päätin sit vihdoi, et ei täs oo mitää järkee kidutan vaa itteeni ja laitoin mun kavereille viestii mis selitin et mun on pakko lopettaa yhteydenpito ja että tottakai mulle saa silti tulla juttelee ja kyselee kuulumisii ja mäki meen välil juttelee ja kyselee kuulumisii niiltä.

Poikaystävän kanssa Skypetystä vaihdon aikana

Tällä hetkel pidän yhteyksii päivittäi vaa muihin vaihtareihin, näihi jenkkeihi tääl ja suomeen vaan mun poikaystävälle ja mun parille kaverille (välil niittenkikaa menee päivii ettei puhuta). Mun porukoille puhun sillo tällö meijän perhe chatissa ja joskus facetimen kautta. En ikinä ois aatellu, mut tää on oikeesti parempi näin päin ja mua ei oikeesti välillä ees kiinnosta mitä Suomeen kuuluu, mulla on kuitenki se oma elämä, kaverit ja perhe täällä.

Vinkkinä muille vaihtareille sanon, että älkää oikeesti pelätkö sitä et menettäisitte kaverit, jos ette pitäis yhteyksii niihi. Kyllä ne siellä Suomessa sua oottaa ja loppujen lopuks voi olla parempi irtautuu Suomesta. Ja jos se koti-ikävä koittaa ei oikeesti kannata mennä laittaa viestii tai soittaa itkusena Suomeen se ei aina auta. Tein ite semmosen virhee, et sillo ku mul ei ollu yhtää kaverii tääl ni joka päivä tulin koulusta himaa ja soitin jollekki mun kaverille Suomeen. Sillo en saanu keskityttyy kunnol tähä elämää tääl ja en oppinu enkkuu nii nopeesti. Nykyää ainoo kelle puhun jossai puhelimes vähä useemmi on mun poikaystävä. Tää aikaero on sinäänsä hyvä mut huono juttu, sil et ei arkena ois ees aikaa jutella kellekkää. Tottakai välillä tulee fiilis et tekis mieli soittaa kaikille Suomee, ja itken vaa täällä kauheesta ikävästä ja ärsytyksestä ja alkaa olee jo fiilis et oisin done ja haluisin jo kotiin, mut samaa aikaa en haluis kotii. Enää se 3kk aikaa olla erossa Suomi elämästä, kunnes oon taas siellä kaikkie luona, jote nyt vaa koitan nauttii loppuajast täällä!

- Jenna

Suomesta lähetettyjä herkkuja