High School elämä Yhdysvalloista

Koulunkäynti vaihto-oppilaana 

Koulu täällä mailman toisella puolella on hyvin erilaista. On erilaisia sääntöjä, menetelmiä sekä tapahtumia. Tässä postauksessa aion kertoa jenkki High Schoolista ja millaista on opiskella englanniksi vieraassa kulttuurissa.

Onko koulu juuri sellaista kun High School Musical näyttää?

Ei ole. Joissakin jutuissa toki yhtäläisyyksiä näkyy, mutta suurimmaksi osakseen koulu on paljon erilaisempaa, kuin mitä me stereotypisesti ajatellaan. Koulussa näkyy toki selkeästi erilaiset “porukat” lounastauolla. Esimerkiksi on hyvin helppoa huomata missä istuu koulun “cool kidsit”, sekä futiksen pelaajat.

Koulupäivä

Meidän koulu alkaa aamuisin kello 7:10. Kyllä, luitte oikein. Me herätään joka aamu 5:00 ja lähdetään kouluun host veljen kyydillä noin 6:15. Koulussa yksi tunti kestää n.47 minuuttia ja tuntien välissä ei ole välitunteja. Meillä on n.4 minuuttia aikaa siirtyä seuraavalle tunnille, eikä meillä ole aikaa yhtään ylimääräiseen jutteluun käytävillä. Mun koulussa on n. 2000 oppilasta joten koulu on siis järkyttävän iso ja mun pitää melkein puolijuosta, jotta kerkeän koulun toisesta päästä toiseen päähän. Tunnit alkavat ja loppuvat kellon pirinään, ja myöhästyessä sun pitää mennä kansliaan täyttämään oranssi lappu opettajalle, jossa selittyy syy myöhästymiselle.

Kouluruoka

Me ollaan Suomessa erittäin onnellisessa asemassa sen suhteen, että meille tarjotaan terveellistä kotiruokaa ilmaiseksi kouluissa. Täällä jos haluaa syödä “kunnolla” koulussa, sä joudut ostamaan noin neljän dollarin arvoisen pizzan palan, jonka kyljessä on ranskiksia ja porukka täällä oikeasti ostaa noita?? Mä itse en oo kertaakaan vielä ostanut kahvilasta mitään, sillä mun host-äiti pakkaa meille lunch boxiin joka aamu voileipiä, pähkinöitä, sipsejä tai jotain muuta välipalaa. Ekoina päivinä koulussa mulla oli tosi kova nälkä, koska suomalaisena oon tottunut kunnon ravitsevaan ruokaan koulupäivän aikana. Olkaa siis kiitollisia ruoasta, jota teille tarjotaan Suomessa!

High School Spirit

Kouluhenki on täällä jotain ihan käsittämätöntä! Koulun t-paitoja sekä huppareita oikeasti käytetään ja omaa koulua kannustetaan niin että kurkku on kipeä. Mun jalkapallotreenien jälkeen huudetaan aina “one two three Go Dogs!!” ja muutenkin täällä selkeästi huomaa, miten paljon koulu oppilaille merkitsee. Se on kuin toinen perhe.

Jenkkifutispelit on ihan jostain toisesta maailmasta. On band, on cheerleaderit, on Texas tanssijoita. Ääntä perjantain kotipeleistä ei puutu, sillä pääkatsomo on aivan täynnä oppilaita ja vanhempia. Mun eka futispeli oli kyllä samaan aikaan hämmentävä, mutta myös erittäin unohtumaton!

Erilaisia sääntöjä

Jos haluaa mennä tunnin aikana vessaan, pitää silloin täyttää samankaltainen oranssi lappu, jossa lukee oppilaan nimi, kellon aika, opettaja, sekä syy miksi kulkee käytävillä. Jos joku sut pysäyttää kysyen miksi et ole tunnilla, sä ojennat sun vessalupa –lapun kyseiselle henkilölle. Ihan älyttömän tarkkaa! Täällä ei onnistukaan samanlainen meininki kuin Suomessa lukiossa, että suurinpiirtein huikataan vasta ovelta: “hei ope mä meen vessaan”.

Koulussa sä et voi kutsua opettajaa etunimellä. Se on erittäin epäkohteliasta! Täällä pitää teititellä ja sanoa mr. ja mrs. + sukunimi, jos haluaa jotakin opettajalta kysyä. Jos joku avaa sulle oven ja hän on miespuolinen sä sanot “thank you sir”. Aluksi tossa oli vähän totuttelemista, mutta nykyään mitään ongelmia sen suhteen ei tuu!

Opiskelu tunneilla on lähinnä keskustelua ja mielipiteiden vaihtamista. Läksyä tulee jonkun verran ja jokainen kotitehtävä palautetaan opettajalle ja siitä saadaan arvosana. Aluksi kaikki oli melko vaikeaa, kun opettajat käyttivät lyhenteitä ja mä tarvitsin vähän enemmän aikaa sanojen kääntämiseen ja kirjoittamiseen, mutta ajan myötä se helpottuu! Opettajat on myös tosi ymmärtäväisiä sen suhteen että oon vaihtari, joten heidän kanssaan pystyin tekemään sopimuksia opiskelun kanssa. Mulla on ollut myös elämäni ensimmäinen puhe englanniksi täällä, joka meni erittäin hyvin. Kynnys englannin käyttämiseen on hyvin pieni, joten rohkeutta saa vain ja ainoastaan puhumalla ja haastamalla itsensä! Aluksi mietin liikaa mitä mä sanoin ja tuliko virheitä puheessa, mutta oikeasti sillä ei ole mitään väliä. Kaikki kyllä ymmärtää, että täydellisen englannin puhuminen on mahdotonta, joten siitä ei stressiä kannata ottaa!

Kaikenkaikkiaan koulu on mun mielestä paljon hauskempaa täällä kuin Suomessa, vaikka kaikki onkin niin erilaista!