Joulukuu Jenkeissä
Vaihto-oppilaan joulukuun kulku
Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa teille mun kuluneesta Joulukuusta täällä lätäkön toisella puolella. Voin kertoa jo heti alkuun, että koko kuukausi tuntui menevän erittäin hitaasti, vaikka kaikenmaailman juhlia ja velvollisuuksia mulla olikin. Kaiken kukkuraksi joulukuu oli varmaan mun koko elämän surullisin kuukausi, mutta siitäkin on nyt selvitty hengissä, luojan kiitos.
Suomen itsenäisyyspäivän viettoa Jenkeissä
Ensimmäinen erittäin tärkeä tapahtuma oli meidän itsenäisyyspäivämme 6.12. Suomi sata vuotta ja vietin sen jenkeissä, otti muuten päähän ja lujaa! Mun host perhe koristeli yllättääkseen mut koko talon Suomen lipuilla ja tilasivat Amazonista mulle Suomilakritsaa. Kouluun puin siniset farkut, valkoiset kengät ja marimekon valko/sini–raitaisen pitkähihaisen. Koko päivän olin niiiiin ylpeä olla suomalainen vaihtari. Oman kotimaan tärkeyden huomaa kun vietät tällaisen suuren päivän jossakin muualla maailmassa ja isänmaallisuus sen kuin vain kasvaa. Koti on aina koti, ei se muuksi muutu. Myös mun jalkapallojoukkue yllätti mut treenien jälkeen Suomi100 kermakakulla, mikä tietenkin pisti mut kyynelehtimään, ei suinkaan surusta, vaan ilosta. Olin niin onnellinen, että jenkkikaverit ja valmentajat huomioivat mua tällaisena päivänä.
Kun koti-ikävä iskee lujaa
Jenkeissä melkeinpä jokaisessa perheessä joulua vietetään 25.12, eikä 24.12 niin kuin Suomessa, mikä tarkoitti sitä, että mun jouluaatto periaatteessa kesti kaksi päivää. Koko kuukautena mulla ei ollut minkäänlaista joulufiilistä, sillä kaikki oli niin erilaista kuin se mihin oon tottunut koko elämäni.Suomen jouluaattona otin pitkän facetimen perheen kanssa, ja voin sanoa että itku purskahti heti sen päätteeksi. Koti-ikävä oli jotain niin kamalaa ja mua ei huvittanut tehdä mitään muuta kuin maata sängyssä ja potea pahaa oloani yksin. Vaikka vaihtarijärjestöiltä sanotaan että kannattaa pitää itsensä kiireisenä ja olla miettimättä kotia tällaisina aikoina, koin että se yksin oleminen ja Suomen miettiminen oli just sitä mitä tarvitsin. Koti-ikävä on niin suuri, sekä henkilökohtainen asia, joten jokainen tehköön sen mitä täytyy selvitäkseen siitä. Mutta voin sanoa, että heti joulukuun jälkeen taakka lähti harteilta ja koen olevani paljon onnellisempi, kun tiedän että pahin ja vaikein aika on nyt selätetty ja edessä on vain niitä kivoimpia juttuja vaihtovuodesta