Joulukuu Jenkeissä

Vaihto-oppilaan joulukuun kulku

Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa teille mun kuluneesta Joulukuusta täällä lätäkön toisella puolella. Voin kertoa jo heti alkuun, että koko kuukausi tuntui menevän erittäin hitaasti, vaikka kaikenmaailman juhlia ja velvollisuuksia mulla olikin. Kaiken kukkuraksi joulukuu oli varmaan mun koko elämän surullisin kuukausi, mutta siitäkin on nyt selvitty hengissä, luojan kiitos.

Suomen itsenäisyyspäivän viettoa Jenkeissä

Ensimmäinen erittäin tärkeä tapahtuma oli meidän itsenäisyyspäivämme 6.12. Suomi sata vuotta ja vietin sen jenkeissä, otti muuten päähän ja lujaa! Mun host perhe koristeli yllättääkseen mut koko talon Suomen lipuilla ja tilasivat Amazonista mulle Suomilakritsaa. Kouluun puin siniset farkut, valkoiset kengät ja marimekon valko/sini–raitaisen pitkähihaisen. Koko päivän olin niiiiin ylpeä olla suomalainen vaihtari. Oman kotimaan tärkeyden huomaa kun vietät tällaisen suuren päivän jossakin muualla maailmassa ja isänmaallisuus sen kuin vain kasvaa. Koti on aina koti, ei se muuksi muutu. Myös mun jalkapallojoukkue yllätti mut treenien jälkeen Suomi100 kermakakulla, mikä tietenkin pisti mut kyynelehtimään, ei suinkaan surusta, vaan ilosta. Olin niin onnellinen, että jenkkikaverit ja valmentajat huomioivat mua tällaisena päivänä.

Kun koti-ikävä iskee lujaa

Jenkeissä melkeinpä jokaisessa perheessä joulua vietetään 25.12, eikä 24.12 niin kuin Suomessa, mikä tarkoitti sitä, että mun jouluaatto periaatteessa kesti kaksi päivää. Koko kuukautena mulla ei ollut minkäänlaista joulufiilistä, sillä kaikki oli niin erilaista kuin se mihin oon tottunut koko elämäni.
Suomen jouluaattona otin pitkän facetimen perheen kanssa, ja voin sanoa että itku purskahti heti sen päätteeksi. Koti-ikävä oli jotain niin kamalaa ja mua ei huvittanut tehdä mitään muuta kuin maata sängyssä ja potea pahaa oloani yksin. Vaikka vaihtarijärjestöiltä sanotaan että kannattaa pitää itsensä kiireisenä ja olla miettimättä kotia tällaisina aikoina, koin että se yksin oleminen ja Suomen miettiminen oli just sitä mitä tarvitsin. Koti-ikävä on niin suuri, sekä henkilökohtainen asia, joten jokainen tehköön sen mitä täytyy selvitäkseen siitä. Mutta voin sanoa, että heti joulukuun jälkeen taakka lähti harteilta ja koen olevani paljon onnellisempi, kun tiedän että pahin ja vaikein aika on nyt selätetty ja edessä on vain niitä kivoimpia juttuja vaihtovuodesta

Uusivuosi

Uutenavuotena menin yksiin kekkereihin mun kavereiden ja heidän vanhempien/naapureidensa kanssa ja mun vuosi vaihtui onnellisissa tunnelmissa! Ammuttiin raketteja, syötiin jos jonkinmoisia herkkuja sekä otettiin yhteiskuvia. Tapasin niin paljon uusia ihmisiä, ja rupattelin heidän kanssaan Suomesta ja jenkeistä, sekä kerroin mun omista tuntemuksista vaihtovuotta kohtaan. Mä rakastan keskustella aikuisten kanssa ihan niistä oikeista asioista ja tottakai oman kulttuurin levittäminen on aina plussaa, kun pystyy vakuuttamaan ihmisille, että USA:n ulkopuolellakin on ihan samankaltaista elämää.

Puolet vaihtovuodesta kulunut, puolet jäljellä

En pysty uskomaan, että oon ollut täällä maailmalla jo puolet vaihtovuodestani!? Aika menee niin järkyttävän nopeasti, ja pian alkaa tulla jo pikku paniikki, että täältä tosiaan pitää pian lähteä. Toisaalta oon niin valmis jo näkemään perheen ja kaverit ja jatkamaan mun Suomi-elämää, mutta toisaalta taas haluaisin hidastaa kuluvaa aikaa, sillä lähteminen täältä tulee olemaan mun elämän vaikeimpia asioita. Onneksi uusi vuosi ja uudet kujeet tuo mulle paljon mahdollisuuksia ja en voisi olla enempää innoissani siitä, että pystyn aloittamaan vuoden 2018 täällä mun uusien ulkomaalaisten ystävien kanssa. Tästä vuodesta tulee ihan paras!