Lähtötunnelmia

Vaihto-oppilas ja Teksasin lippu

Kotiin paluu lähenee

Viimeisiä viikkoja viedään täällä Yhdysvalloissa ja pian on aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan, ja palata takaisin kotiin (jos sana koti edes enää tarkoittaa sitä samaa paikkaa). Jokainen meistä varmaan on kuullut sanonnan “home is where the heart is”, ja ennen koin olevani hieman skeptinen sen suhteen, mutta nyt tässä tilanteessa ollessani voin myöntää, että mulle saattaa käydä niin, että sydän jää tänne Texasiin, ainakin osittain.

Vaihtovuosi on tunteiden ja itsetutkiskelun vuosi, kaikkien kivojen uusien kokemuksien lomassa ja vaikka kovasti yrittäisinkin sanoa, että oon aivan äärettömän iloinen siitä, että Suomi kohta jo häämöttää, niin silti oon aivan järjettömän surullinen siitä, että kolmen viikon päästä tämä kaikki on ohi, ja on aika palata takaisin “mun toiseen elämään”.

Tiivistääkseni mun kuluneet kymmenen kuukautta mulla on kolme sanaa, jotka kuvaavat niitä täydellisesti: onnellisuus, lohduttomuus, sekä rakkaus, ääripäät siis. Vaihtovuosi ei ole ruusuilla tanssimista, vaihtovuosi ei ole pilvilinnassa hyppelemistä. Vaihtovuosi on heijastanut musta aivan toisenlaisen kuvan peilistä katsottuna. En ole koskaan tiennyt että pystyisin olemaan yhtä tunteellinen kuin mitä mä nyt olen.

Opetuksia ja kokemuksia

Tää vuosi on opettanut mulle niin paljon. Aitojen ystävien etsimistä niiden feikkien sijaan, miten toimia tilanteissa kun oma äiti ei ole ratkaisemassa ongelmia. Tiedän paljon paremmin kuka olen ja mitä haluan tulevaisuudeltani, sekä osaan tiedostaa milloin mulla ei oikeasti ole hyvä olla ja milloin taas olen aivan älyttömän onnellinen elämästä.

Oon nähnyt avian äärettömän paljon mahtavia juttuja vuoteni aikana. Aluksi kulttuurierot meinasivat pistää mut pienimuotoiseen shokkiin, mutta siitäkin pääsin yli helposti. Englannin kanssa oli aluksi hyvinkin paljon takeltelua, mutta muutaman kuukauden jälkeen elämä helpottui huomattavasti ja tajusin, että ajatteleminen sekä myös unet tapahtuivatkin jo englanniksi. Nyt vuorostaan suomen kielen kanssa on ongelmia, ja ihan kaikki sanat eivät muistu mieleen ja välillä helpoin ratkaisu on vain sanoa sanat englanniksi. Se on niin outoa, että kun vain pyörii keskellä “vierasta kieltä”, se tarttuu ja muokkaa sun ajattelua!

Miksi vaihtoon kannattaa lähteä?

Voin sanoa, että vaikka vaihtovuosi ottaa, niin kyllä se myös antaa. Harva ihminen pystyy sanomaan, että on selvinnyt perjaatteessa yksin melkein kokonaisen vuoden 17-vuotiaana vieraassa maassa ja kulttuurissa. Oon saanut täällä Jenkeissä aivan tajuttoman määrän todella läheisiä ystäviä, joidenka kanssa tullaan kolmen viikon päästä itkemään silmät päästämme. Vaihtovuosi avaa varmasti ovia tulevaisuutta ajatellen ja se kasvattaa meitä henkisesti aivan tajuttoman paljon. Jos joku kysyy multa kysymyksen oliko vaihtovuosi kaiken arvoista, sanon kyllä ja että jos teillä joskus on mahdollisuus lähteä vaihtariksi, tehkää se! Aluksi kaikki uusi aina pelottaa, mutta sehän se pointti on. Ylittää omat mukavuusalueet ja kokeilla rajoja, siksi vaihtovuosi on/oli parasta mitä tiedän, ja tuun ikävöimään mun jokaista kokemusta aivan tajuttoman paljon.