Koulun jälkeistä puuhaa



Eli nyt on vuoro kertoa vähän mun koulun jälkeisistä harrastuksista. Koulun alussa pääsin siis mukaan mun koulun tennis joukkueeseen tälle kevät kaudelle, joka treenaa joka päivä kaks tuntia aina koulun jälkeen melkein heti koulun loputtua. Me pelataan muita kouluja vastaan Fresnossa joka tiistai ja torstai ja muuten vaan treenaillaan ja kisaillaan toisiamme vastaan. Oon saanut suurimman osan mun läheisimmistä kavereista tän joukkueen kautta, mistä oon tosi kiitollinen ja tenniksestä on tullut mulle yks tärkeimmistä asioista täällä. Käyn myös salilla koulun jälkeen ja plussaa on, että sinne on kävely matkaa vaan 10 minuuttia. Silloin jos ei ole tennistreenejä, saatan mennä kavereiden kanssa jonnekin hengailemaan tai menen suoraan vain salille.

Tennis

Olin siis pelannut tennistä välillä Suomessakin, mut ei se koskaan ollut sellanen laji johon halusin koskaan panostaa. Täällä kun sitä tulee pelattua joka päivä vähintään kaks tuntia, tulee siitä pakostikin sellanen laji, jossa haluu kehittyä ja pärjätä hyvin. Niin tässä on todellakin käynytkin. Täällä jenkeissä koulu-urheilut on tosi iso osa koko koulun käyntiä ja mun mielestä niihin kannattaa ottaa osaa niin paljon kun vain pystyy. Välillä me päästään aikasemmin koulusta niiden matchejen takia, mikä on ihan kivaa, hihih! Matcheissä pääsee ehkä tutustumaan muihin vaihtareihin muista maista eri kouluista miten mulle on itseasiassa käynyt. Pääsee kuulemaan erilaisia kokemuksia eri kouluista ja ihmisistä.

Tennis on yks niistä asioista, jota ootan joka päivässä eniten. Saatan mennä pelailemaan kavereiden kanssa ihan viikonloppunakin ja samalla myös lähentyä näiden kavereiden kanssa. On myös ihanaa huomata kuinka nopeasti eri lajeissa voi kehittyä, kun sitä treenaa joka päivä. Kaverit auttaa AINA, kun tarviin apua tai en tajua tai tiedä jotain. Niiden kanssa lähentyy tosi paljon, kun niiden kanssa viettää niin paljon aikaa pelatessa ja jutellessa juomatauoilla. Mun coachit on myös mahtavia ja ne kannustaa aina treeneissä ja peleissä. Kumpikaan niistä ei kylläkään vieläkään osaa lausua mun sukunimeä, saa nähdä oppiiko koskaan, Hah! Tää kevät kausi on kuitenkin jo melkein ohi ja treenejä on enää yksi tai kaksi ja pelejä enää kaksi. Taas kerran sanon, että aika menee niin nopeasti.

Sali

Seuraavaks on talvi kausi, enkä tiedä yhtään aijonko edes ottaa jonkun koulu-urheilun vai aijonko keskittyä vain saliin tai ystäviin. Nyt olen käynyt salilla usein vaan koulun jälkeen tai illalla noin viisi kertaa viikossa. Täällä tulee jotenkin syötyä ja urheiltua niin paljon, että niistä tulee hyvät rutiinit. Menen salille usein yksin tai host-sisko Amyn kanssa sen autolla. Sali ei ole kaukana, joten sinne on helppo päästä myös ilman muita, täällä kun tarvitsee kyydin melkein minne tahansa on menossa. Suomen julkista liikennettä ja omaa skootteria on kyllä ikävä!

Salilla olen itseasiassa myös tavannut ihmisiä, joiden kanssa puhun siellä joka kerta kun nähdään. Ei ollut vaikeata tutustua, kun puheliaat amerikkalaiset alkaa juttelemaan. Salikin alkaa pikkuhiljaa tuntua omalta salilta, jonka tuntee läpikotaisin ja samoja kasvoja näkee joka kerta kun sinne menee :D mun sali on todella iso ja korkea, varmaan kolme kertaa isompi, kuin mun sali Suomessa. Amerikassahan kaikki on suurta, hahah!

Muuta

Jatkossa toivon varmaankin, että mulla olisi enemmän aikaa niille kavereille, joita en aina niin hirveästi näe, ja että voisin ehtiä mennä vaikka jonnekkin syömään tai hengailemaan useammin koulun jälkeen. Silloin on jotenkin enemmän aikaa oikeasti jutella kaikesta. Mulla on kuitenkin hyvä fiilis tulevasta ja tässä on vielä melkein yhdeksän kuukautta aikaa, joten ei syytä huoleen!

Melissa