Uudet tilanteet

Moikka! Oon nyt aloittanut mun vuoden Yhdysvalloissa ja ensimmäisen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua, vaikka mitä. Tämän kuukauden aikana oon ehtinyt löytää paljon eroavaisuuksia ja tilanteita jotka on ollut mulle aivan uusia. Ajattelin tässä blogissa jakaa teille muutaman tilanteen tai asian, jotka olen itse huomannut ja kokenut vieraaksi.

Uusi host-perhe

Ennen host-perheeni luokse saapumista mua ei jännittänyt melkein ollenkaan. Olin jutellut perheen kanssa jo aikaisemmin Skypen välityksellä ja viesteillä. Kumminkin ilmaantui muutama perhonen vatsaani, kun ensimmäisen kerran näin perheeni lentokentällä. Huomasin, että vaikka Suomessa olen aika puhelias persoona, ei ensimmäisen illan aikana sanat riittänyt keskusteluun, niin kun olin ajatellut. Vaikka host-perhe oli todella mukava ja toivotti minut heidän kotiinsa todella lämpimästi, muutamat ekat päivät olin ihan tönkkö keskusteluissa ja jännitin keskusteluita.

Mua eniten pelotti, että mitä jos sanon jotain väärin tai unohdan kiittää. Täällä ollaan paljon kohteliaampia arkikielessä, kun Suomessa, joten ”sorry” tai ”thank you” saattaa helposti unohtua lauseesta. Mutta lopulta tajusin, että puhekulttuuriin oppi pikkuhiljaa enemmän ja pian keskustelut alkoivat sujua sulavammin sekä ilman jännitystä. Mitä rennommin pystyin käymään keskusteluja host-perheeni kanssa, sitä enemmän oikeasti pääsimme tutustumaan toisiimme. Joten vinkkini alkujännitykseen perheessä on olla huolehtimatta liikaa ja muistaa olla oma itsensä. Tämä auttoi mua pääsemään jännityksen yli.

Vanha uusi harrastus

Mun eka kuukausi hieman poikkesi yleisestä, sillä normaalisti pääsee vaihtarit Soft Landing Camp:in jälkeen aika nopeasti aloittamaan koulun. Mun tapauksessa, lähdin aikaisemmin, koska jatkan omaa harrastustani, muodostelmaluistelua, paikallisessa seurassa. Koulun alun sijasta suurin osa ekasta kuukaudestani vierähti jäähalleilla ja kovassa treenissä uuden joukkueen kanssa. Mitä itse huomasin, että kaikista eniten jännitin ensimmäisiä treenejä. Oli ihan erilaista astua jäälle toisella puolella maailmaa, uuden joukkueen kanssa ja kuunnella valmennus vieraalla kielellä. En ymmärtänyt kaikkia ohjeita ja näin jännitys vain kasvoi. Tuntui kuin pitkäaikainen harrastus olisi nyt aivan uusi. On pakko myöntää, että ekojen treenien jälkeen olin turhautunut, koska en ymmärtänyt kaikkea mitä valmentajat pyysivät tekemään, joka oli aivan uusi tilanne. Mutta lopulta tajusin, että pitää rohkeasti vain kysyä, jos ei ymmärrä. Turha odotella, että kieli paranee tarpeeksi ymmärtääkseen kaiken. Valmentajat ja kaikki muut ymmärtävät, että englanti ei ole äidinkielesi ja auttavat varmasti. Jos harrastat vaihtovuoden aikana jotain, vaikka koulun kautta, kannattaa rohkeasti kysyä, jos on epäselvyyksiä. 

 

Julkinen liikenne?

Ehdottomasti jotain uutta, oli miten paikalliset liikkuvat paikasta toimeen. Melkein kaikkialle kuljetaan autolla ja julkinen liikenne on aika harvassa käytössä. Yleisesti mikään ei ole kävelymatkan ulottuvilla, joten melkein kaikkialle kuljetaan autolla. Tämä oli ehdottomasti minulle jotain, johon täytyi totutella. Aluksi tuntui, ettei talosta pääse mihinkään, jos ei ollut kyseessä treenit tai asioiden hoitaminen. Liityin itse läheiseen kuntosaliin, jonne pääsen helposti pyörällä ja tämä on myös matkanvarrella host-siskoni mennessä leirille. Näin pääsin itse liikkumaan omatoimisesti ja vaivaamatta host-perhettä ylimääräisellä kyydillä. Totta kai koulun alkaessa tämä helpottaa eikä kannata pelätä, että olet loukussa host-perheen talossa. Mutta ekojen viikkojen aikana tämä saattaa olla jotain yllättävää ja ehkä jotain joka tarvitsee aikaa totutella. Kuukauden jälkeen on menoa ja meininkiä ettei todellakaan jää ylimääräistä aikaa talossa.

Vaikka luettelin paljon tilanteita, jotka vaikuttivat uusilta, jännittäviltä ehkä jopa pelottavilta, ei se tarkoita sitä, että eka kuukauteni olisi ollut kamala. Päinvastoin olen ehtinyt kokea ja nähdä niin paljon kaikkea uutta ja oppinut paikallisesta kulttuurista paljon. En malta odottaa mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan!