Koti-ikävä

Vaihtarin kokemuksia USA:ssa

Neljä kuukautta takana, kuusi kuukautta on vielä edessä. Neljän kuukauden aika on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Mun kielitaito on ehdottomasti parantunut, oon saanut paljon uusia kavereita, päässyt kokemaan perinteisiä juhlia, uusia ruokia ja tietty myös koti-ikävää.

Vaihtarin koti-ikävän hetkiä

Lähtövalmennuksessa meille sanottiin että koti-ikävä tulee ja menee. Näin mäkin olen sen kokenut. Muutaman viikon jälkeen kun arki tuli ja alkoi muodostua rutiineja se vasta oikeasti iskee, että tänne jäädään kymmeneksi kuukaudeksi eikä vaan muutamaksi viikoksi. Sitten kun arkeen aikoi tottua ja oli paljon tekemistä, koti-ikäväkin unohtui. Seuraavan kerran se iski mulle joulukuun alussa, kun oli itsenäisyyspäivä ja Suomi täytti 100 vuotta. Itse en yleensä juhli itsenäisyyspäivää sen kummemmin, mutta 100-vuotis juhlia pääsee juhlimaan vaan kerran. Oon kyllä suunnitellut, että teen suomalaista ruokaa ja katsotaan linnan juhlia host perheen kanssa. Ylipäätänsäkin tämä joulun aika on aika vaikea vaihtarille, kun ei ole oman perheen kanssa juhlimassa perinteiseen tapaan, mutta toisaalta on aika virkistävää tehdä/kokea jotain uutta.

Vaihto-oppilaan joulu Yhdysvalloissa

Koti-ikävän välttäminen

Koti-ikävä on välillä vaikea itse tunnistaa, koska se on kasa erilaisia tunteita. Itse oon huomannut että oon väsynyt ja en jaksaisi tehdä mitään, mut just silloin pitää mennä ja tehdä jotain. Siitä ei kuitenkaan kannata ottaa stressiä. Välillä on ihan okei ottaa omaa aikaa ja (niin kuin mä teen) ottaa sunnuntai päikkärit. Kannattaa myös välttää asioita jotka ylipäätään laukaisee koti-ikävää (kuten hautajaiset!! en suosittele jos saat valita!!) ja mulle ainakin kotiin soitto liian usein aiheuttaa koti-ikävää, joten jutellaan mun perheen
kanssa about 1-2 kertaa kuukaudessa. Kavereiden kanssa tulee juteltua snapchatissä ja muutenkin sosiaalisessa mediassa, mut sitäkin yritän välttää niin paljon kun pystyn (joka on aika vähän itse asiassa)

Vaihtarin mietteitä

Koti-ikävä on tosi henkilökohtainen asia. Joku kokee sitä paljon, joku toinen ei ollenkaan. Se ilmenee eri ihmisillä erilailla. En kuitenkaan sanoisi että se on huono asia. Se on osa tätä kokemusta ja se kasvattaa luonnetta. Voin huomata kuinka oon muuttunut tän vaihtovuoden aikana (hyvällä tavalla) ja yks mikä on muuttunut on se miten en enää koe koti-ikävää yhtä paljon ja samalla tavalla. Koti-ikävää ei kannata pelätä, rehellisesti sanottuna se yksi vaikeimmista, mut hienoimmista asioista mitä vaihtovuosi antaa.

Kiitospäivän merkeissä haluun kertoo mistä oon ollut kiitollinen. Oon kiitollinen kaikesta mitä oon päässyt näkemään ja kokemaan täällä ja isoin kiitos siitä kuuluu mun vanhemmille, joka on maksanut tän koko jutun, koska ei kaikki halukkaat pääse kokemaan näin hienoa asiaa. Oon kiitollinen mun host perheestä, joka on tosi välittäväinen ja ne on tehnyt mut tuntemaan että oikeasti kuulun tähän perheeseen. Oon kiitollinen että mulla on vielä 6 kuukautta jäljellä, koska en haluisi vielä lähteä. Tulevia seikkailuita ja uusia
perinteitä odotellen…

xoxo Sofia