Vaihtoon hakeminen, lähteminen ja fiiliksiä


Perusjuttuja ja sijoituksesta asiaa

Moi! Täällä kirjoittelee 17-vuotias tyttö Espoosta. Oon lähössä viettämään mun vaihtovuotta Michiganiin Ann Arbor nimiseen kaupunkiin. Ann arbor on vähän alle tunnin ajomatkan päässä Detroitista ja väkiluku on about 120 000. Mun perheeseen kuuluu äiti, isä, 5-vuotias pikkuveli, 2 kanaa ja kala. Ei ehkä kävis ihan ensimmäisenä mieles tälläset kotieläimet, mut mä ja mun host-pikkuveli ollaan molemmat allergisia varmaan kaikille “normaaleille” kotieläimille. Mulla oli pari muutakin ongelmaa kun vaan tää allergia joiden takii kelasin et perheen saaminen vois olla vaikeeta, mut kuitenki sain perheen ihan suht hyvissä ajoin kesäkuussa. Lisäks mun perhe kerto, että ne oli valinnu mut jo toukokuun alussa, mut ei saanu vissiin koululta vielä varmistusta. Kannattaa vaan siis jaksaa kärsivällisenä odottaa, ja mä jos joku voin sanoo et tiiän kuinka ärsyttävää se on! Ite vaa jankkasin joka päivä kaikilta et millon se perhe tulee ja iltasin en malttanu saada unta. Se jännityksen purkaus oli ihan mieletön ku olin saanu sähköpostia mun host-äitiltä, joka tässä tapauksessa ehti ensimmäiseks ottaa muhun yhteyttä. Seuraavana päivänä vielä Exploriukselta soitettiin. Mul on tosi hyvä fiilis mun sijotuksesta, tuntuu jotenki just hyvältä mulle!

Miksi vaihtoon?

Nyt on enää alle pari viikkoa lähtöön ja en malta yhtään oottaa! Oon oottanu lähtöö malttamattomana siitä saakka ku hain aikasin syksyllä tähän. Voisin sanoo että ainoostaan heinäkuun alussa mulla oli sellanen kolmen päivän paniikki ja jännitys mun vuodesta, mut ne kyl katos iha yhtä nopeesti ku tulikin. Jotenki en ollu yhtää prosessoinu mun päätä ajan tasalle ja sit kaikki romahti päälle ja oli tosi yksinäinen olo, mut onneks muutama muuki kaveri lähtee vaihtoon niin sain ajatuksii avattuu niiden kaa. Muistutan aina vaan itteeni siitä et oon oikeesti ehkä koko mun elämän ajan tienny et haluun ja lähen vaihtoo. Lopult päätin sen varmaa sillo 2016 ja halusinki kiireellä hakee jo heti kesän jälkee. Mun mielestä vaihtovuosi tarjoo nii paljo kokemuksii ja avartaa mieltä et ihan oikeesti miks ei? Usein kuulee vaa sitä et “noh, sit joudun suorittaa lukion neljäs vuodes” tai “no ei ku mitä jos joudun jonnekki iha hirveesee paikkaa iha kauheesee perheesee”. Niinku jos sä vaa haluut sitä tarpeeks nii voin lupaa et noi on niinku sun pienimmät murheet. Sitä paitsi ei oo oikeesti olemas sellasta ihan täydellistä perhettä tai jotain “ihan kauheeta” perhettä, voin melkeenpä luvata. Jos mä törmään noihi kysymyksii nii mun tekee mieli vaa nauraa. Sit tietenki koti-ikävä saattaa olla aika inhottava asia, mut ite oon 100 % varma et se on sen arvosta. Sitä paitsi, ite oon tosi ulospäinsuuntautunu ja tykkään kokeilla uusii juttui, joten saan varmaa uusii kavereita ja löydän kivoi harrastuksii. Ja mul ittelläni on auttanu se et oon kertonu mun isäntäperheelle mun jännityksestä ja siitä mikä mua pelottaa. Tuntuu kivalt et neki oppii tuntee mua jo nyt hyvin nii ne osaa varautuu. Suosittelenki vaa rohkeesti kertoo perheelle kaikkii ajatuksii ja tekemisii, ihan sama onks ne ilosii juttui vai surullisii.
  



Hakeminen

Heti ku olin hakenu tähän ohjelmaa ja läpäsin ensimmäisen vaiheen, joka oli haastattelu, aloin tosi innoissani täyttää hakupakettia. Sitä sitten täyttäessä aloin tajuumaa kui iso prosessi se oikeesti on. Meijän perheessä varsinki on koko ajan hälinä päällä ku arkena vaa kaikki vapaa-aika meni treeneihin kuskaamiseen ja viikonloppuna oli pelejä tms. Koulu ja kaveritki vei aikaa. En ymmärrä et jotkut on saanu sen hakupaketin tehtyy jossain muutamas viikos. Hakupaketin takii pitää kans ravaa lääkärissä ja hankkii kaiken maailman todistuksia. Sitku sen saa valmiiks nii tuleeki viisumin täyttäminen (kannattaa EHDOTTOMASTI varata siihenkin aikaa), viisumihaastattelu ja mun ainaki piti käydä pankissa pariin otteeseen. Että kuulkaa ei sinne vaihtoon iha vaan marssita. Haluun sanoo siit hakupaketista sen verran et ku kirjotatte sitä juttua ittestänne nii panostakaa siihen. Sen ansiosta oikeesti mäki sain just sellasen sijotuksen ku toivoinki. Ja kannattaa niinku ehdottomasti käydä niis Get Ready -tilaisuuksissa, ne piristi mun päivää ain oikeesti tooosi paljon. Niis sai aina tosi kattavasti tietoo ja opin niist tosi paljo. Muistan vielki ku yhes tilaisuudes mun äiti vaa totes et seki haluu vaihtoon!

Lähtö ja tuliaiset

Ootan tosi innoissani lähtöö ku nii moni muu vaihtari on jo lähteny. Ite en oo vielä pakannu mut suunnitellu mitä otan ja mitä en. Tuliaisostokset on vielä ihan vähän kesken, mut vien ainaki kirjoja, marimekkoa, kaikenlaista ruokaa ja varmaan jotain lumenelta. Aattelin kans viedä aluevalvojalle jotain pientä. Nyt vaan nautin viimesistä hetkistä Suomessa New Yorkin leiriä odotellessa!