Kohdemaahan lentäminen vaihto-oppilaana

Vaihtari fiilistelemässä lähtöä

Mun nimi on Veera ja mä tuun viettää mun vaihtovuoden Yhdysvalloissa Arizonasssa Scottsdalen kaupungissa. Mä olen vaihdossa exploriuksen select-ohjelman kautta, mikä tarkoittaa sitä, että sain itse valita kouluni ja sitä myötä myös osavaltion.  Kirjotan tätä postausta nyt 3000 metrin korkeudessa lentokoneessa, jonka suuntana on Phoenix. Phoenixin lentokentällä tapaan ensimäisen kerran mun isäntäperheen, mikä tuntuu nyt hyvin jännittävältä. Mun isäntäperheeseen kuuluu host-äiti, host-isä ja heidän kolme lastaan, joista kaksi nuorempaa asuvat kotona ja ovat saman ikäisiä kuin mä ja mun vanhin host-sisko on juuri muuttanut Missouriin opiskelemaan yliopistoon. Mun isäntäperheellä on myös kaksi koiraa. Mulla on nyt takana Soft landing camp New Yorkissa, johon kuului kaksi päivää Manhattanin nähtävyyksien kiertelyä ja yksi rantapäivä New Jerseyssä.

Kohdemaahan lentäminen

Lentäminen oli mulle yksi niistä asioista, jotka mua pelotti eniten ennen lähtöä, sillä mä en ollut koskaan aikaisemmin lentänyt ilman mun vanhempia. Vaikka en mä ihan yksin joutunutkaan lentämään oli lentäminen ja lentokentällä odottelu erilaista kuin perheen kanssa lomamatkalle mentäessä. Täytyy itse huolehtia ja pitää passi ja boarding pass tallella ja lentokoneessa ei välttämättä pääse istumaan toisen vaihtarin viereen, vaan saa paikan jonkun ihan tuntemattoman vierestä. Lensin siis Helsingistä Tukholman kautta New Yorkkiin ja samallla lennolla oli myös viisi muuta suomalaista vaihtaria. En tuntenut heistä ketään aikaisemmin, mutta lentokentällä ja soft landing campilla oli hyvää aikaa tutustua myös heihin. Sanoisin siis, että lentämistä ei tarvitse jännittää liikaa ja jos lentokoneessa tulee paniikki niin kannattaa puhua vieressä istuvalle henkilölle – vaikka ei häntä entuudestaan tuntisikaan – sillä puhuminen auttaa ja vie ajatukset kauemmas pelosta

Vaihto-oppilas matkalla kaulanauha kaulassa

Kannattaako vaihtarin jännttää maahantulotarkastusta?

Lento New Yorkkiin kesti noin kahdeksan tuntia ja kun lentokone laskeutui Newarkin lentokentälle, niin silloin mä taisin ensimmäisen kerran tajuta kunnolla, että tuun oikeasti viettämään seuraavat kymmenen kuukautta pois Suomesta. Newarkin lentokentällä piti ensin jonottaa maahantulo tarkastukseen. Jännitin maahantulotarkatusta ihan turhaan, sillä se on ainakin Yhdysvaltoihin matkaavilla samantapainen kuin viisumihaastattelu. Tiskillä virkailija tarkastaa passin ja viisumin sekä ottaa sormenjäljet. Multa myös kysyttiin syytä miksi tulin Yhdysvaltoihin, johon oli helppo vastata, että olen täällä vaihto-oppilaana.

Soft Landing Camp

Soft landing camp on nimensä mukaisesti pehmeä laskeutuminen uuteen maahan ja kulttuuriin. Leirillä oli yhteensä 36 vaihto-oppilasta seitsemästä erimaasta, joten uusia ihmisiä tapaa heti ensimmäisestä vaihtovuoden päivästä lähtien. Soft landing campin ohjelmaan kuuluu tutustumista uuteen maahan ja sen tapoihin. Leirillä myös valmistaudutaan erilaisiin tilanteisiin, joita vaihtovuoden aikana saattaa tulla eteen. New Yorkissa ensimmäisenä päivänä meillä oli ohjelmassa tutustumista Upper Manhattanin nähtävyyksiin. Esimerkiksi syötiin whole foodista ostettua lounasta Central Parkin nurmikolla ja käveltiin Times Squarella. Toisena päivänä vuorossa oli Lower Manhattan. Upea Grand Central Terminal ja pysäyttävä 9/11 memorial olivat päivän kohokohdat. Kolmas päivä vietettiin New Jerseyssa sijaitsellä Seasides Heights nimisellä rannalla.  Leiriltä sain uusia samassa tilanteessa olevia ystäviä, joiden kanssa toivon pitäväni yhteyttä myös tulevan vuoden aikana

Veera 

Vaihto-oppilaat graffitiseinän edessä New Yorkissa