Ensimmäiset kuukaudet Utahissa

Vaihto-oppilas amerikkalaisen tennisjoukkueensa kanssa

Pian tulee täyteen kaksi kuukautta mun lähdöstä Atlantin toiselle puolelle USA:han. Vaihtoon lähtö jännitti mua paljon, mutta oon erittäin onnellinen, että keräsin mun rohkeuden tälle seikkailulle. Aika on kulunut todella nopeesti ja oon kerennyt tekemään jo vaikka ja mitä mun muutamassa kuukaudessa. Tässä muutamia kohokohtia tältä ajalta:

Host perheen tapaaminen

Vaihdon alussa vietin muutaman päivän Soft Landing Campilla New Yorkissa muiden vaihtareiden kanssa. Meillä oli paljon kivaa ohjelmaa, mutta odotin koko leirin ajan, että pääsen jo tapaamaan mun perheen ja ”asettumaan kodiksi”. Mua jännitti eka tapaaminen toooosi paljon, mutta heti, kun näin ison ’Welcome Veera’ -kyltin hymyilevien kasvojen kera lentokentällä mua vastassa, musta tuntui, että mun vuodesta tulee ihan mieletön.

Mun perhe oli suunnitellut paljon ohjelmaa ekoille viikoille; Käytiin mm. tekemässä pieni vaellus Kalliovuorilla, nähtiin Mamma Mia -musikaali ulkoilmateatterissa ja valmistauduttiin koulun alkuun shoppailemalla. Yllätyin suuresti, että mun ”kiusaantuneisuus” käydä itse jääkaapilla sekä liikkua täällä kotona ihan yökkärillä hävisi jo muutamassa viikossa!

Vaihto-oppilas ja amerikkalaiset kaverit pelissä

Tennis ja teatteri

Ennen koulun alkua mulla oli jo tryoutit meidän koulun tennisjoukkueeseen. Mulla ei kovin suurta aiempaa tennistaustaa ollut – kävin treeneissä nuorempana ja viimekesänä käytiin pallottelemassa perheen kanssa, mutta silti pääsin ongelmitta mukaan joukkueeseen. Mulla on paljon hyviä kavereita tenniksestä ja ekoina koulupäivinä oli helpottavaa, kun oli muutamia tuttuja kasvoja valtavassa koulussa.

Meillä on team dinner viikottain ja silloin koko joukkue kerääntyy yhdessä syömään jonkun kotiin. Treenit meillä on joka päivä koulun jälkeen ja matseja yleensä muutaman kerran viikossa. Oon päässyt pelaamaan Varsitya ja se on kehittänyt mua tosi paljon! Tehtiin myös turnausmatka Utahin eteläosaan St. Georgeen ja reissu on ehdottomasti yksi mun parhaista kokemuksista tähän mennessä! Ainoa miinus oli 40 asteen helle hehehhe.

Koe-esiinnyin myös meidän koulun musikaaliin, joka on tänä vuonna 42nd Street. Oon äärettömän innoissani tästä projektista ja meidän musikaaliporukka vaikutta ihan superilta. Pääsen opettelemaan tap dancea!!!

High School experience

Ekaa koulupäivää edeltävänä yönä en oikeesti pystynyt nukkumaan kunnolla, jännitti tosi paljon. Kouluun astuessa kuului rumpujen pauke ja rakennus oli koristeltu koulun väreillä, vihreällä ja valkoisella. Ihmisiä ja ääntä oli tosi paljon ja ekat päivät tuntuivat uuvuttavan pitkiltä. Nyt mä olen kuitenkin jo tottunut tohon koulun menoon ja tykkään todella paljon! Mulla on myös tosi kivoja aineita, kuten valokuvasta ja teatteria. En halunnut mun vuodesta kovin haastavaa, koska mielummin käytän mun ajan täällä tän kulttuurin kokemiseen ja kaikkeen muuhun hauskaan, mitä en Suomessa pysty tekemään.

Meidän koulussa on hyvin amerikkailainen ”school spirit”, joka parhaiten ilmenee jenkkifutispelien katsomossa, jossa cheerleaderit huudattaa raikaavaa yleisöä. Meillä on myös aina pukeutumisteemat matseihin, viimeisin oli America out8-)

Vaihto-oppilas amerikkalaisen homecoming seuralaisen kanssa

Homecoming week

Homecoming viikkoa ”jenkkileffamaisemmaksi” ei varmaan edes pääse. Jokaiselle päivälle oli teema, jonka mukaan tuli pukeutua, esimerkiksi yhtenä päivänä pyjamahousuihin. Keskiviikkona meidän koululla järjestettiin Powderpuff -peli, jonka jouduin missaamaan, koska olin tosi kipeä. Torstai-iltana meillä oli ’Burning of the H’ -tapahtuma koulun kentällä, jossa oli erilaisia esityksiä ja kisoja, ja lopussa kaunis ilotulitus. Perjantaina koko koulu kerääntyi katsomaan Homecoming peliä, jonka meidän koulu voitti 43-0! Voit vaan kuvitella sitä tunnelmaa!!!! Myös Homecoming King ja Queen nimitetettin pelin loputtua.

Lauantaina oli viikon pääpäivä: Homecoming Dance. Mun kaveri pyysi mua tanssiin söpöllä suomeksi kirjoitetulla kyltillä muutamaa viikkoa aiemmin. Lauantaina päivällä mentiin leffaan ja otettiin homecomig-kuvat puistossa. Syötiin kivassa pastapaikassa ja sen jälkeen vuorossa oli itse tanssit. Musta tuntui, että olin osa elokuvaa :’) Hymyilin ja nauroin ihan koko päivän.

Hurjaa ajatella, miten nopeasti aika täällä kuluu. Välillä on päiviä, jolloin toivoisi näkevänsä perheen ja kaverit, ja koti-ikävä vie täysin energiat. Siitä tunteesta kuitenkin selviää joka kerta, kun vaan pitää itsensä kiireisenä ja ennakkoluulottomasti kokeilee kaikkea tätä uutta. Hymyssä suin odottelen, mitä mun vaihtovuosi tuo tullessaan!

Veera 

Tilaa ilmainen esite lukiovaihdoista