Yksi syistä, miksi lähdin vaihto-oppilaaksi on uuden kulttuurin omaaminen sekä omalla tavallaan erilaisen ajattelutavan ymmärtäminen. On sivistävää nähdä kuinka ihmiset elävät jossain muualla kuin Suomessa ja yrittää ymmärtää miksi heidän ajattelu eroaa meidän omastamme. Yritän kuitenkin kirjoituksessa keskittyä näkyviin, normaaleihin eroihin menemättä syvällisemmin paikallisten arvoihin ja ajattelumaailmaan. Suomi ja Yhdysvallat ovat todella samankaltaiset valtiot verrattuna esimerkiksi Suomeen ja Kiinaan. Eroja kuitenkin riittää lukuisia, joten tämä kirjoitus ei varmaan jää ainoaksi sarjassaan.

Koulunkäynti

Koulupäiväni koostuvat seitsemästä eri kouluaineesta ja jokainen päivä alkaa ja loppuu samaan aikaan, mikä tekee mielestäni kouluviikosta entistä puuduttavamman. Automme, millä minä ja kaksi host-veljeäni kuljemme kouluun, starttaa joka arkiaamu varttia vaille kahdeksan ja koulupäivä loppuu puolestaan varttia yli kolme iltapäivällä. Koulupäivääni kuuluu esimerkiksi maalausta, Amerikkalaista yhteiskuntaoppia, englantia, liiketoimintaa, urheilua sekä kokkausta. Tuntien kesto on lyhyempi, välitunteja ei ole sekä joka päivä on sama lukujärjestys. Vuoden puolivälissä lukujärjestykseni vaihtuu erilaiseksi, mutta systeemi pysyy samana. Opetuksen taso tunneillaan on mielestäni yllättävän korkeatasoista sekä asiantuntevaa. ”Kursseilta” on kuitenkin paljon helpompi saada kiitettävä arvosana, sillä arvosana muodostuu usein monista helpoista kokeista sekä kotitehtävistä. Mielestäni kaikki työ, mitä laitan täällä kouluun vastaa yhtä Suomen lukiokurssia. Tämä antaa minulle kuitenkin aikaa tutustua entistä enemmän muihin ihmisiin sekä tutustua paikallisten elämään ja kulttuuriin koulun ulkopuolella.

Koulu-urheilu

Toisin kuin Suomessa, täällä urheiluseurat on yhdistetty kouluun. Urheiluvuosi jakautuu
syksylajeihin, talvilajeihin sekä kevätlajeihin. Kouluilla on siis omat joukkueensa urheilulajeissa ja koulut pelaavat toisiaan vastaan erilaisissa sarjoissa. Amerikkalainen koulu-urheilu-systeemi on mielestäni erittäin järkevä ja systeemi omaa lukuisia hyötyjä. Yleensä Suomessa joutuu jo nuorella iällä valitsemaan oman lajinsa jos siinä haluaa menestyä. Täällä puolestaan 18- vuotiaaksi asti pystyy pelaamaan kolmea eri urheilulajia koulun yhteydessä. Urheilun harrastaminen on täällä myös paljon edullisempaa verrattuna korkeisiin Suomalaisiin hintoihin, mitä urheiluseurat pyytävät. Mainittavan arvoisiin hyötyihin kuuluu myös koulun joustavuus urheiluun liittyvien poissaolojen suhteen sekä harjoitusten sijainti koulun lähellä. Amerikkalainen koulu-urheilu tarjoaa oppilaille mahdollisuuden harrastaa koko nuoruutensa monipuolisesti erilaisia lajeja joko edustus- tai harrastusjoukkueessa.

Yhteishenki

Koulu-urheiluun linkittyy vahvasti koulun oma yhteishenki. Yhteishenkeen kuuluu kouluuskollisuus, mihin puolestaan kuuluu koulun värien sekä logon edustaminen niin koulussa kuin koulun ulkopuolella. Uskollisuuteen kuuluu myös jatkuva urheilutapahtumissa juokseminen sekä erilaisten lisähommien tekeminen esim. Koulun orkesteriin kuuluminen tai koulun tapahtumien järjestäminen. Kouluilla on omat logonsa sekä maskottinsa toisin kuin Suomessa. Kuvailisin kouluani tiiviinä yhteisönä, mikä pyrkii vaikuttamaan oppilaittensa elämään mahdollisimman paljon. Usein oppilaiden vapaa-aika pyöriikin koulun ympärillä urheilun tai jonkun muun kouluaktiviteetin muodossa. Koulu haluaa pitää huolta, että oppilaat hoitavat kouluvelvollisuutensa tunnollisesti ja pitävät huolen, että vanhemmat ovat osallisina lastensa koulunkäynnissä. Suomessa puolestaan lähes kaikki vastuu sysätään oppilaalle ja oletetaan nuoren olevan riittävän kypsä tajuamaan opiskelun tärkeys.

Stereotypioita

Mainitsemani erot kuuluvat kaikista yleisimpiin eroihin, mitkä luultavasti kaikki vaihto-oppilaat Amerikassa huomaavat ajan kuluessa. Eroja Suomen ja USA:n välillä on satoja lisää, joista muutamia tulen luultavasti avaamaan lisää tulevissa kirjoituksissani. On mielenkintoista myös huomata, kuinka suomalaisten ja jenkkien ajattelutavat ja maailmankuvat eroavat toisistaan. Joku voisi sanoa etten voi yleistää asioita pelkästään tapaamieni ihmisten perusteella, jotka ovat murto-osa Amerikan väestöstä. Sanotaan kuitenkin, että yleiset stereotypiat amerikkalaisista ovat vahvistaneet itseään. Esimerkkinä puhuimme yhdellä yhteiskuntaopin tunnilla Lähi-Idän levottomuuksista, jotka ovat johtaneet valtavaan pakolaisuuteen eri Euroopan maihin. Opettaja kysyikin meiltä kädet puuskassa mietteliäänä, että miten Yhdysvaltojen pitäisi reagoida tähän ongelmaan. Myönnän silti, että ihmiset eri osavaltioissa voivat erota ajattelutavoiltaan toisistaan kuin yö ja päivä. Tämän takia minulla onkin tapana sanoa, että Amerikassa on 50 eri maata. Tämä on osittain totta, sillä useat osavaltiot ovat jo vuosia halunneet erota Yhdysvalloista. Tämä on kuitenkin mahdotonta USA:ssa vallitsevien lakien takia ja ainoa tapa erota Yhdysvalloista olisi luultavasti asian puolesta sotiminen. Mikä kuitenkin pitää Yhdysvallat kasassa? Sanotaan näin, että jenkkien kansallislaulua ei lauleta täällä käsi sydämellä jokaisessa mahdollisessa välissä turhaan. Jokainen kouluaamumme myös alkaa uskollisuutensa tunnustamisella Yhdysvaltoja kohtaan yhteen ääneen, käsi sydämellä.