Saksalainen koulu

Ennakkoajatus Saksasta oli moderni Euroopan poliittinen ja taloudellinen kärkimaa. Tämä kupla kuitenkin puhkesi varsin nopeasti, varsinkin sen moderniuden suhteen; Joka talosta löytyy kotipuhelin, elokuvalippuja ei voi varata tai ostaa verkossa ja leipä ostetaan edelleen leipomosta, liha lihakaupasta ja juotavat juotavakaupasta. Mun arjessa täällä huomattavin juttu on kuitenkin koulu.

Lyhyt läpileikkaus koulujärjestelmästä
Saksalainen koulu on aivan eri planeetalta kuin suomalainen järjestelmä. Täällä koulu aloitetaan vuoden (tai puoli vuotta) nuorempana kuin Suomessa, siis kuusi vuotiaana. Yhteen vuosiluokkaan kuuluvista lapsista osa on syntynyt edellisen vuoden lopulla ja loput kyseisen vuoden ensimmäisella puoliskolla. Jokainen koululainen aloittaa uransa siis ollessaan kuusi vuotias.

Ensimäistä neljä vuotta kestävää koulua kutsutaan nimellä Grundschule (pohjakoulu). Tämä on verrattavissa suomalaiseen ala-asteeseen, ensimmäiset luokat toimivat päiväkodin jatkona ja perustaitojen oppimispaikkana. Pienet koululaiset kutsuvat opettajia nimellä ja meno on varsin rentoa. Grundschlen jälkeen on kolme jatkovaihtoehtoa. Yleensä opettaja yhdessä vanhempien kanssa miettii, mikä reitti lapsen koulutukselle valitaan. Vaihtoehdot määräytyvät taitotason mukaan, huonoiten menestyneille lapsille on Hauptschule (pääkoulu) viisi vuotta, keskiverto oppilaille Realschule (todellinenkoulu) kuusi vuotta ja huipuille Gymnasium (ei järkevää käännöstä) yhdeksän vuotta. Hauptschulen ja Realschulen jälkeen on mahdollista jatkaa Gymnasiumiin tai Berufsshuleen (ammattikoulu) joka kestää 1-2 vuotta. Kolmetoista vuotta kestäneen ”peruskoulun” jälkeen Gymnasiumin ja kahden vuoden Abitur -tutkinnon suorittaneilla on mahdollisuus jatkaa yliopistoon. Kahden muun peruskoulutuksen sekä Berufsshulen suorittamisen jäkeen voi jatkaa Fachhochschuleen (ammattikorkeakoulu).

Opinahjoni
Itse olen tällähetkellä Gesamtschulen (yhteiskoulu) yhdennellätoista luokalla. Gesamtschule on yksi koulu, jossa oppilas voi toteuttaa minkä tahansa kolmesta opintopolusta ja vaihtaa sitä tarvittaessa. Kaikki ovat sekaisin samassa luokassa, mutta esimerkiksi kokeita on aina kolmea vaatimustasoa. Yhdenneltätoista luokalta löytyy enää vain Gymnasium oppilaita, koska kaksi muuta ovat päättyneet aiemmin. Tasoeron kuitenkin huomaa, sillä osalle tämä on vasta ensimmäinen vuosi Gymnasiumissa. Viimeiset kaksi vuotta opiskellaan puolen vuoden kursseilla, joista kerätään pisteitä ja lopuksi suoritetaan tärkeä koe viidestä itse valitsemasta aineesta (idea pohjimmiltaan sama kuin Suomen ylioppilaskirjoituksissa). Viiden aineen arvosanoista lasketaan keskiarvo, jonka perusteella yliopistot valitsevat parhaat joukkoihinsa. Monimutkaisen ja -vaiheisen, sekä paljon stressiä aiheuttavan systeemin jälkeen on siis aivan se ja sama mitkä aineet Abi-aineina suorittaa, sillä todistuksessa seisoo vain yksi numero.
Tarkempi koulutuksen kulku ja opetussuunnitelmat ovat jokaisen osavaltion päätettävissä, joten opiskelu eri puolilla Saksaa saattaa olla hyvinkin erilaista.

Analyysi á la Liitutaulu ja piirtoheitin
Saksa menstyy vahvasti luonnontieteissä, ja niiden arvostus näkyy myös koulussa. Fysiikkaa, kemiaa, biologiaa ja matematiikkaa on viikoittain kaksi tuntia. Maantieto sen sijaan on ”turha” aine, eikä sitä voi ainakaan meidän koulussa suorittaa abi-aineena. Nuoret eivät siis välttämättä osaa ilmansuuntia, saatikka nimetä maansa suurimpia jokia. Luonnontieteiden analyyttinen vaikutus näkyy myös muissa oppiaineissa: historiassa analysoidaan vanhoja tekstejä, kuvaamataidossa kirjoitetaan kuva-analyysejä ja saksan tunnilla analyysivuorossa ovat vuorotellen kaikki tekstilajit. Opetuksessa ei, toisin kuin Suomessa, käytetä juuri lainkaan tietokoneita. Piirtoheittimet ja liidut ovat jokapäiväisiä tuttavuuksia valkoisissa, mitään sanomattomissa luokkahuoneissa. Wilma -järjestelmää korvaa luokkakirja, jota oppilaat kantavat mukana jokaiselle tunnille, ja johon opettaja merkitsee käsitellyt asiat, poissa olevat oppilaat sekä muut tärkeät asiat. Koululaiset kirjoittavat muistiinpanot ja kotitehtävät ihka oikealla mustekynällä irtopapereille, jotka kerätään kaikki yhteen suureen mappiin.

Koulussa on tarjolla lämmin ruoka parin euron hintaan joka päivä. Ongelmana on vain ruokatunnin myöhäinen sijainti n. Klo 14, tai sen puuttuminen kokonaan! Mukaan on siis joka päivä otettava eväät. Tyypilliset koulueväät ovat leipä nutellalla, einesmuffinit ja karkit. Myös mensasta saattaa saada lounaaksi vaikka pannukakkuja, ja salaatti on parina päivänä viikossa korvattu jälkiruualla.

Suomen koulua sekä kouluruokaa arvostava ja ikävöivä Jarna